Viime vuonna aiheutettiin palohälytys, poltettiin pari pellillistä pipareita ja tukittiin lavuaari sokerilla.
Vahingoista viisastuttiin ja tällä kertaa päätettiin tehdä liian paksuja kattoja, liikaa talon osia ja liian vähän alustoja. Mut oli taas superkivaa!
Eräs talo kahden päivän kuluttua......mikä meni pieleen.... No, ehkä kolmas kerta toden sanoo ja Mansikkaponeista kuoriutuu tosielämän kondiittoritähtiä. Talonrakentajiksi meistä ei ainakaan ole. (En tiedä et kuinka hyvä juttu oli kun mä olin mukana muuraamassa mökin peruskiveä. Et Loru, jos se takka vajoaa samalla tavalla kun tän piparitalon katto niin tiiät ketä syyttää!)
Thänks kamut! Näillä rahoitetaan mökkiä, jossa sit voidaan laittaa "kunnon prasut!!!!11" takkaan.
- Iida
torstai 21. marraskuuta 2013
torstai 14. marraskuuta 2013
#eikipuueihyötyy
Käytiin neljän Mansikkaponin voimin testaamassa boulderointia Turun Bouldertehtaalla, siinä TYKSin lähistöllä. Ennakko-odotukset Maijaa odotellessa ei olleet katossa, esimerkiksi "tääl eteisessä haisee sukkahiki", "siis vitsi tääl on muitakin", "jos meit olis enemmän ni tä ei olis noloo" ja "soitetaan Maijal et tä oli kiinni"...
No, Maija kuitenkin saapui ja mentiin kokeilemaan kenkiä. Pienen sovittelun jälkeen löytyi kaikille mukavat (lue: kivuliaat ja varpaita painavat) kiipeilykengät. Kiitos kenkä- ja rata-avusta SUPER-IINEKSELLE jonka bongasin muiden kiipeiijähuippujen lomasta.
Meet my friend, Super-I |
Pienten alkubriiffien jälkeen päästiin seinälle, ja no. Sehän oli tietty ihan mahtavaa touhua! Alkujännityksen jälkeen kiivettiinkin seiniä ja kiviä ihan liekeissä, tietty niitä helpoimpia (vielä) mut kuitenkin. Se fiilis kun vihdoin koskee molemmilla käsillä viimeistä otetta, ihan törkeen makee tunne!
Meinattiin Emmin kanssa, et vaihdetaan partio bouldaamiseen. Et tiiätte sit jos meit ei näy niin mistä löytää! No ei kai, hyvä vaihtoehto kakkosharrastukseksi ;)
Alinan kanssa kotiin kävellessä huomas, et jalatkin oli vähän voimattomat. Mieletön puolentoistatunnin intensiivinen treeni, kattoo mitä kädet sanoo huomenna... Arvosana tän päivän kokemuksen jälkeen kuitenkin 5/5, Mansikkaponit suosittelee!
- Iida
tiistai 15. lokakuuta 2013
Kuhinaa kisakeskuksessa
Kuten luvattu, nyt palataan tähän tiiviimpään postaustahtiin Mansikkaponien blogissa!
Viime viikon tiistaina järjestettiin piirin yösuunnistuskisat, jonka parissa vietettiin tovi jos toinenkin. Mun tehtävänä oli ennen kisoja tehdä mainoksia ja päivittää nettisivuja. Itse kisapäivänä puuhattiin ponien kanssa missä milloinkin, itse olin ilmoittautumispisteessä, emitin purussa ja siinä sivussa koitin päivitellä RaKiNan feissiin ja nettisivuille kuulumisia.
Ilta venyi melko pitkäksi, ja oli todellakin tohukas. Kisakeskuksen tyhjentäminen määräaikaan mennessä sai aikaan master chef -vibat kun huudeltiin jäljellä olevia minuutteja. Tehokkaan tiimityöskentelyn ansiosta purku ei mennyt edes tiukille.
Kisat oli mun ja monen monen muun mielestä tosi onnistuneet. Radat olivat kuulemma sopivan haastavia, joten jäi vähän harmittamaan että järjestävänä tahona ei päässyt kisaamaan. Toivottavasti ens vuonna on yhtä hyvä meno ;) Ens keväänä sit samanlainen syke edessä or/vi-kisojen merkeissä!7
- Iida
PS. Erityiskiitos luotsimme äidille herkullisista sämpylöistä!!!
Viime viikon tiistaina järjestettiin piirin yösuunnistuskisat, jonka parissa vietettiin tovi jos toinenkin. Mun tehtävänä oli ennen kisoja tehdä mainoksia ja päivittää nettisivuja. Itse kisapäivänä puuhattiin ponien kanssa missä milloinkin, itse olin ilmoittautumispisteessä, emitin purussa ja siinä sivussa koitin päivitellä RaKiNan feissiin ja nettisivuille kuulumisia.
Ilta venyi melko pitkäksi, ja oli todellakin tohukas. Kisakeskuksen tyhjentäminen määräaikaan mennessä sai aikaan master chef -vibat kun huudeltiin jäljellä olevia minuutteja. Tehokkaan tiimityöskentelyn ansiosta purku ei mennyt edes tiukille.
Kisat oli mun ja monen monen muun mielestä tosi onnistuneet. Radat olivat kuulemma sopivan haastavia, joten jäi vähän harmittamaan että järjestävänä tahona ei päässyt kisaamaan. Toivottavasti ens vuonna on yhtä hyvä meno ;) Ens keväänä sit samanlainen syke edessä or/vi-kisojen merkeissä!7
- Iida
PS. Erityiskiitos luotsimme äidille herkullisista sämpylöistä!!!
perjantai 27. syyskuuta 2013
Kuulumisia
Moi pitkästä aikaa!
Pidettiin eilen syksyn eka vaeltajakokous, aiheena syksyn ja kevään aktiviteetit. Kutsuin vaeltajat meille, mut paikalle saapui lopulta vaan Sanni, Altsu ja Emmi. (= maattiin sohvalla, syötiin ja juoruttiin).
No ei vaan, meillä on ihan sairaan hyvät suunnitelmat tulevalle kaudelle, ollaan taas innolla toteuttamassa vaeltajaohjelmaa :) Löydettiin aktiviteetteja selaillessa myös pieni parannusehdotus vaeltajaohjelmaan - lisää aktiivista toimintaa, koko vaeltajaohjelma tuntuu olevan pelkkää kahvipöytäkeskustelua ja aamu neljän filosofointia.... Me kaivataan toimintaa!!!
Lokakuuksi kaavailtiin ruokajuttuja: ruokapäiväkirjan pitoa viikon ajalta ja seuraavan viikon ajaksi ruokalistan suunnittelua ennakkoon. Kaisa ehdotti Facebookissa, et lisättäis haasteeseen vielä Docventuresin Lihaton Lokakuu - tai koitettais ainakin vähentää lihan syöntiä. Kokeiluun!
Marraskuu puolestaan tulee olemaan liikuntakuukausi. Aktiviteetteina extreme-lajit ja vuorokausirytmi. Saa vinkata lajeista! Pohdittiin alustavasti suojalkkista, jos mitään muuta ei tuu mieleen.
Sit joulukuu! Tästä oltiin kokouksessa niin liekeissä, et ei meinattu saada valittua kaikkia aktiviteetteja kun puhe kääntyi aina joulukuuhun... Lopulta Sannilta meni hermo, ja joulukuun tapahtuma oli "päivä josta ei saanut puhua vielä". No mitä me sit tehdään?? 24H VALVOMISTA! Hahhah! Suunnitelmissa on aamupäivällä urheilua ja brunssi, päivällä rentoa pelailua ja löhöilyä, päivällä puolestaan aletaan valmistautua illan juhla-ateriaan, jonka jälkeen otetaan suunnaksi palju. Yöaktiviteetit on vielä vähän auki, mut kuutamokävely on ainakin edessä :) seuraava päivä meneekin varmaan nukkuessa, mut se on varmasti tän kaiken arvoista!
Suunnitelmia jatkettiin toukokuulle asti, mut avataan niitä sit myöhemmin!
Toivottavasti meillä on edelleen lukijoita vähän pidemmästä tauosta huolimatta, tehdään syksystä varmasti monta blogijuttua,
Terkuin,
Iikku
Pidettiin eilen syksyn eka vaeltajakokous, aiheena syksyn ja kevään aktiviteetit. Kutsuin vaeltajat meille, mut paikalle saapui lopulta vaan Sanni, Altsu ja Emmi. (= maattiin sohvalla, syötiin ja juoruttiin).
No ei vaan, meillä on ihan sairaan hyvät suunnitelmat tulevalle kaudelle, ollaan taas innolla toteuttamassa vaeltajaohjelmaa :) Löydettiin aktiviteetteja selaillessa myös pieni parannusehdotus vaeltajaohjelmaan - lisää aktiivista toimintaa, koko vaeltajaohjelma tuntuu olevan pelkkää kahvipöytäkeskustelua ja aamu neljän filosofointia.... Me kaivataan toimintaa!!!
Lokakuuksi kaavailtiin ruokajuttuja: ruokapäiväkirjan pitoa viikon ajalta ja seuraavan viikon ajaksi ruokalistan suunnittelua ennakkoon. Kaisa ehdotti Facebookissa, et lisättäis haasteeseen vielä Docventuresin Lihaton Lokakuu - tai koitettais ainakin vähentää lihan syöntiä. Kokeiluun!
Marraskuu puolestaan tulee olemaan liikuntakuukausi. Aktiviteetteina extreme-lajit ja vuorokausirytmi. Saa vinkata lajeista! Pohdittiin alustavasti suojalkkista, jos mitään muuta ei tuu mieleen.
Sit joulukuu! Tästä oltiin kokouksessa niin liekeissä, et ei meinattu saada valittua kaikkia aktiviteetteja kun puhe kääntyi aina joulukuuhun... Lopulta Sannilta meni hermo, ja joulukuun tapahtuma oli "päivä josta ei saanut puhua vielä". No mitä me sit tehdään?? 24H VALVOMISTA! Hahhah! Suunnitelmissa on aamupäivällä urheilua ja brunssi, päivällä rentoa pelailua ja löhöilyä, päivällä puolestaan aletaan valmistautua illan juhla-ateriaan, jonka jälkeen otetaan suunnaksi palju. Yöaktiviteetit on vielä vähän auki, mut kuutamokävely on ainakin edessä :) seuraava päivä meneekin varmaan nukkuessa, mut se on varmasti tän kaiken arvoista!
Suunnitelmia jatkettiin toukokuulle asti, mut avataan niitä sit myöhemmin!
Toivottavasti meillä on edelleen lukijoita vähän pidemmästä tauosta huolimatta, tehdään syksystä varmasti monta blogijuttua,
Terkuin,
Iikku
maanantai 17. kesäkuuta 2013
33rd HansaeticDays @ Herford, Germany
Moikka!
Kuten otsikosta huomaa, kertoo tämä postaus mun reissusta Saksaan Turun kaupungin youthHansa-delegaattina. Aattelin nyt kirjoitella mun fiiliksistä ja ehkä myöhemmin postaan videokoosteen matkasta :)
Kun Maikki soitti mulle muutama kuukausi takaperin, olin ihan superinnoissani. Mieletöntä, Saksaan! Minä! Aluksi on myönnettävä, että lähtöpäivän lähestyessä olin lähinnä ahdistunut. Lähtö ei oikeen innostanut ja toivoin suuresti vielä keskiviikkoiltana sairastuvani yön aikana vuoden vatsatautiin (joka toki koettiin jo jäänmurtajassa...). Mitään ei näin jälkeenpäin ajateltuna onneksi tapahtunut ja olin torstaiaamuna valmiina Turun lentokentällä klo 5.40.
Mulla ei ollut mitään hajua matkaseurastani, mutta kiva porukkahan se loppujen lopuksi oli! Tyyppejä Turun kaupungilta, edustuskeittiöstä ja sirkusduo.
Turusta lennettiin hyvällä menestyksellä Köpikseen, mutta jatkolento Hannoveriin ei mennyt niin putkeen - kaksi matkaseurueen jäsentä todellakin unohtivat nousta koneeseen ja jäivät Köpenhaminan kentälle odottelemaan seuraavaa lentoa.
Herfordin keskustaa ympäröi tällanen joki |
Mä ja Kristijana avajaisissa. Huomatkaa hieno takki ;) |
"Mä täs hiekkalaatikol" |
Stefanija ja mä biitsil |
Niin siisti paikka! Laitetaaks Kuristen ranta uusiks? |
Roman Lob |
Lauantaiaamun ohjelmat peruttiin, joten lähdin yhden saksalaistytön kanssa shoppailemaan. Törmäsimme myös venäläis-latvialais-ranskalaistyttöporukkaan ja jatkoimme matkaa yhdessä. Shoppailun ja kojuilla pyörimisen jälkeen palasin koululle pakkaamaan laukun ja lähdin takaisin tapahtumatorille Turun kojulle. Muu reissuporukka nimittäin toivoi, että olisin viimeisen yön heidän kanssaan, enkä oikeestaan laittanut vastaan. Olin varsinkin lauantaina aika ahdistunut ja koti-ikäväinen, ja tuntui hyvältä päästä puhumaan suomea. Olin varmaan aika koominen näky istuessani pressikojun nurkassa muumitikkari kädessä, mut siinä hetkessä tuntui ihan mielettömän kotoisalta!
Valotaidetta iPhonella... Mut siis hieno. Joo. |
Täs nä meijän safkat! Ei vaan pystynyt syömään loppuun. Toi wokkipannusetti oli parasta! |
Toi hotelli oli ihan mieletön, aamupalalta olis saanut skumppaa ja mansikoita..! |
Myös toi sänky oli mieletön, etenkin sen asmakohtausen aiheuttaneen koulun lattian jälkeen!! |
Kalmar pojkar, ihan sekopäitä :D |
Lentoa ootellessa |
20 minuuttia Turkuun <3 |
No, mitkä on tuntemukset näin jälkeenpäin?
Oon aika ylpeä. Mulle ei oo helppoa lähteä yksin minnekään edes Suomessa, joten ylitin kyllä itteni. Tuntuu, että nä neljä päivää kasvatti mua taas suuresti, ja avarsi mun ajatusmaailmaani. Opin paljon uutta eri kulttuureista, ihmisistä, olemisesta ja itsestäni. Saksassa oli itseasiassa tosi hauskaa, mutta etenkin illat oli aika vaikeita. Mulla ei oo oikeestaan ikinä ollut koti-ikävää, joten taisin nyt kokea sitä lähes 19 vuoden edestä. Koitin olla tekstailematta ja soittamatta Suomeen, sillä se pahensi aina mun oloa, hahah! Oli kuitenkin ihan mahtavaa kuulla, että voitin Linen Tähti -äänestyksen! Ihan mieletöntä! Mut loppujen lopuksi oon iloinen että lähdin, ja kiitollinen siitä et sain tällaisen tilaisuuden.
Nostan hattua kaikille, jotka jaksoivat lukea mun vuodatuksen. Tuli aika syvällistä.
♥: Iikku
maanantai 10. kesäkuuta 2013
ROKii Rannikkoseudult
Moikka!
Vähän venyi tän jutun raapustaminen, mutta hyvää kannattaa odottaa. Ja tässä blogissahan kaikki on aina, hyvää nimittäin!
Täs kohtaa en siis aja itse, hehh....! |
Tikanmaa-hoodzit |
Oltiin siis Sannin kanssa osa mahtavaa ensimmäisen osan kurssistaabia, ja mä ainakin viihdyin ihan superhyvin NaSien joukossa. Puhun myös Sannin puolesta, hänkin nautti olostaan ;-) Kreisi meno alkoi heti kun saavuttiin mestoille Haijaisiin perjantai-iltana, ja puolen tunnin kuluttua oltiinkin jo lähdössä ---tulostinhakureissulle. Pääsin myös Almeran puikkoihin jätskinhakumutkan jälkeen kun päätettiin laittaa mun ajotaidot koetukselle. Koetuksellehan ne myös joutui, kun vedettiin uukkaria harhaan johtaneen reittivalinnan kunniaksi.
Reissusta selvittyämme aloiteltiin pikku hiljaa illan ohjelmaa "Vedetään hatusta" -teemalla. Taas sai nauraa, myös nelihenkinen näyttelijäkaarti. Ohjelmana oli treffit hatusta, still-kuvat, kysymys kysymyksestä, maailman huonoin ja vedetään kamoista. Ainakin. Kuvat kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Tä mun vastuulla ollut iltasetti tullaan näkemään jossain muodossa varmasti jatkossakin, ainakin RaKiNan johtajistossa!
Kurssin ajaksi kurssilaisille annettiin suorituspassi, jonka eräänä tehtävänä oli löytää kurssikissa. Siis kissa, miauu..! Muita tehtäviä olivat mm. källin tekeminen, kaverin halaaminen ja koulutuksiin osallistuminen. Mut kissa oli paras, niinkuin aina. Muisteltiin jälleen kerran Sannin kanssa sitä ah niin ihanaa episodia, johon liittyivät jotenkin loimaalainen pyyhe, sisal-naru ja yöpaidat...
Lauantaina pelailtiin pihapelejä koulutussettien lomassa. Mustelmilta ja haavoilta ei valitettavasti vältytty kun riehakas kurssilaisten joukko tuuletti ylikuumentuneita aivojaan. Onneks oli EA-taitoista staabia, ja haavat saatiin hoidettua! Pelailtiin norsufutista, ja mä pääsin vielä lenkillekkin kun olin omat osuuteni kouluttanut :-) Mahtavaa!
Illalla keräännyttiin laavulle paistamaan maggaraa ja vaahtiksia. Meikä tais vetää melkeen koko pussin grillattuja vaahtokarkkeja, ja voin kertoo et meinas laatta lentää yöllä. En siis suosittele. Staabin jäätyä keskenään vahtimaan tulta pojat päättivät brassailla tulentekotaidoillaan. Kuva oheessa. En suosittele myöskään tätä. "Ei oo meidän juttu"
Paahtavan kuuma viikonloppu päättyi sunnuntain koulutusosioihin ja siivoiluun josta itse tyylikkäästi luistin kun oli mentävä töihin. Mut oli ihan huikeen hauska viikonloppu, ja nyt ootellaan innolla sit kakkososaa vaelluksen merkeissä!
- Iikku
PS. Epäselvään tekstiin johtaneesta ajatuksenjuoksusta voidaan syyttää kellonaikaa, ja sitä et oon nukkunut yöllä vain pari tuntia, sillä matkustin väliä Pesaro-Rimini-HKI-Raisio. Mut linjoil ollaan taas ;-)
PPS. Täs mun ja Sabanderon retkilook...kerran teini, aina teini.
PPS. Täs mun ja Sabanderon retkilook...kerran teini, aina teini.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Lpk:n kevätyöretki
21.-23.5 RaKiNa majoittautui Perttelissä, Salossa viettäen lippukunnan kevätyöretkeä. Retki oli mysteerisesti nimetön, mutta sudarit ja seikkailijat taisivat vaeltaa satumetsässä, kun tarpojat ja samoajat suorittivat oman ikäkautensa suorituksia ratsastaen, kokkaillen ja fanittaen euroviisuja. Mansikkaponit olivat supejen ja tarpojien vahvistuksia ja toteuttivat loistavaa ohjelmaa muille.
Nukkuminen puolijoukkueteltassa, lauleskelu iltaohjelmissa, syöminen, saunominen ja uiminen (varsinkin aamusauna muiden retkeläisten vielä ollessa makuupussissa) sekä tietysti yleinen kaaos ja hauskanpito tekivät tästä retkestä loistavan toiminnanlopetuksen kesän ajaksi. Tietysti kesällä edessä on vielä ainakin Tammileiri, Satahanka ja Linen pikkujoulut, mutta suurimmaksi osaksi taitaa tämä toimintakausi olla taputeltu loppuun! Kaiken kruunasi RaKiNan vihdoin saamat omat vaatteet ja johtajiston takit. Täytyy sanoa et loistavia niistä tuli vaikka itse sanonkin :)
Sanni
Myös johtajisto oli vähän ulapalla solmujen kanssa.. |
Supe-Anna ei osannu laittaa kenkiä.. |
Wohoo rakinahuppari!! |
Sanni
Outletin avajaiset
Pari viikkoa sitten avattiin Turun ja Raision rajalle Partiovarusteen Outlet, jonka avajaisiin RaKiNa pyydettiin paistelemaan lettuja. Jotenkin onnistuin järjestämään nakin itselleni ja niimpä pääsin shoppailemaan tukussa ja kantelemaan paljonpaljonpaljon tavaraa sekä tietty stressaamaan itseni järjiltä!
Avajaisissa oli loistava keli ja jonoa koko ajan. Myös muut mansikkaponit olivat paikalla ja 6 tunnin päivät meni loistavassa seurassa ja hauskan tekemisen kanssa. Kaikista meistä tais kuoriutua Lorun sanojen mukaan Letunpaistonammattilaisia. Wohoo!
Avajaisissa oli loistava keli ja jonoa koko ajan. Myös muut mansikkaponit olivat paikalla ja 6 tunnin päivät meni loistavassa seurassa ja hauskan tekemisen kanssa. Kaikista meistä tais kuoriutua Lorun sanojen mukaan Letunpaistonammattilaisia. Wohoo!
Sanni
lauantai 25. toukokuuta 2013
Rannikkoseudun ROK
Terkkuja Haijaisista, me vahvistetaan staabia RaKiNa-reippaudella ;-) mahti kurssi menossa – ainakin kurssin johdon puolesta! Tässä pikakatsaus kuulumisiin, luvataan loistosettiä kunhan huomenna kotiudutaan!
Kesäkausi korkattu, ah sandaalit ja sukat!! Niin ihanan mautonta, toimii!!!!!tai sit ei!
- Iikku & Sabero
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Scout we can
Hyvää alkanutta partioviikkoa kaikille!
Tänä vuonna partioviikon teemana on Partiolaiset kaikkialla - nakkikiskalla, konsertissa, tukioppilaana, vegaanina ja niin edelleen.. Tästä innostuneena päätin itse miettiä missä kaikkialla voisi itse kuuluttaa olevansa partiolainen ja mistä ei ajattelisi partiolaista löytävän tai heti ei yhteyttä asian ja partion väliltä löytäisi. Nyt kun oikein kovin koitan pohdiskella, ei mulla ainakaan tule semmoisia paikkoja pahemmin mieleen. KAIKKI (ainakin melkein) mitä teen pystyn rinnastamaan mun uljaaseen harrastukseen; soitan kitaraa - soitan sitä iltanuotiolla, koulussa opiskelen muun muassa ensiapua - harjoittelen, toteutan ja opetan sitä lippukunnassa ja kisoissa, vietän aikaa kavereiden kanssa - tapaan partiossa aivan huippu tyyppejä. Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin mutta jostain syystä (ehkä kellonaika ja väsymyksen määrä) en nyt sitä jatka. Tätä voi pohtia itsekseen ja miettiä tilanteita, joissa partiosta kertominen vois nostattaa ja kasvattaa keskustelua. Tästä hyvänä esimerkkinä partion Hissitarina. Itse kirjoitin hissitarinan supejen iltatarinaksi ja täytyy sanoa, että ajatukset virtaa sen jälkeen ja toivottavasti jokainen kuulolla ollut supekin tekee oman hissitarinansa ja kertoo sen kaverilleen. On taas pakko kertoa kuinka kivaa on olla partiolainen!
ps. jos et vielä ole Scout.Me.In- ryhmän jäsen facebookissa, tee se nyt ! Piristystä jokaisen paperipartiolaisen ja facebookkaajan mieliin! Scout.Me.In !
Sanni
Tänä vuonna partioviikon teemana on Partiolaiset kaikkialla - nakkikiskalla, konsertissa, tukioppilaana, vegaanina ja niin edelleen.. Tästä innostuneena päätin itse miettiä missä kaikkialla voisi itse kuuluttaa olevansa partiolainen ja mistä ei ajattelisi partiolaista löytävän tai heti ei yhteyttä asian ja partion väliltä löytäisi. Nyt kun oikein kovin koitan pohdiskella, ei mulla ainakaan tule semmoisia paikkoja pahemmin mieleen. KAIKKI (ainakin melkein) mitä teen pystyn rinnastamaan mun uljaaseen harrastukseen; soitan kitaraa - soitan sitä iltanuotiolla, koulussa opiskelen muun muassa ensiapua - harjoittelen, toteutan ja opetan sitä lippukunnassa ja kisoissa, vietän aikaa kavereiden kanssa - tapaan partiossa aivan huippu tyyppejä. Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin mutta jostain syystä (ehkä kellonaika ja väsymyksen määrä) en nyt sitä jatka. Tätä voi pohtia itsekseen ja miettiä tilanteita, joissa partiosta kertominen vois nostattaa ja kasvattaa keskustelua. Tästä hyvänä esimerkkinä partion Hissitarina. Itse kirjoitin hissitarinan supejen iltatarinaksi ja täytyy sanoa, että ajatukset virtaa sen jälkeen ja toivottavasti jokainen kuulolla ollut supekin tekee oman hissitarinansa ja kertoo sen kaverilleen. On taas pakko kertoa kuinka kivaa on olla partiolainen!
ps. jos et vielä ole Scout.Me.In- ryhmän jäsen facebookissa, tee se nyt ! Piristystä jokaisen paperipartiolaisen ja facebookkaajan mieliin! Scout.Me.In !
Sanni
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Venekurssilla
Moi!
Oltiin eilen Jennin kanssa JoPojen venekurssilla opettelemassa purjehduksen perusteita. Kokemus ja tietotaito kummallakin nollatasoa, mut hienosti pärjättiin (ja hienosti kykenin myös opettamaan juttuja seikkailijoille, pätemisen jalo taito!)
Käytiin läpi ohitussääntöjä, merimerkkejä ja muita vastaavanlaisia juttuja. Saatiin myös hyvää ruokaa, kuten partiossa on tapana ;-) Mun ruokahalua testattiin kauhukuvilla, -videoilla ja -tarinoilla, mut edes silmäleikkauksesta kertova opetusvideo ei estänyt mua nauttimasta lihapullista.
Oli kaikinpuolin mukava päivä! Vähän erilaista partiota poikien seurassa, mut ihan hyvällä tavalla. Ja kesällä sit merelle, jeejeejee!
- Iida
Ps. Pesisitkö hampaat kaverin hammasharjalla, vai jättäisitkö pesemättä? Siinäpä ajatuksia herättävä pohdinta...
Oltiin eilen Jennin kanssa JoPojen venekurssilla opettelemassa purjehduksen perusteita. Kokemus ja tietotaito kummallakin nollatasoa, mut hienosti pärjättiin (ja hienosti kykenin myös opettamaan juttuja seikkailijoille, pätemisen jalo taito!)
Käytiin läpi ohitussääntöjä, merimerkkejä ja muita vastaavanlaisia juttuja. Saatiin myös hyvää ruokaa, kuten partiossa on tapana ;-) Mun ruokahalua testattiin kauhukuvilla, -videoilla ja -tarinoilla, mut edes silmäleikkauksesta kertova opetusvideo ei estänyt mua nauttimasta lihapullista.
Oli kaikinpuolin mukava päivä! Vähän erilaista partiota poikien seurassa, mut ihan hyvällä tavalla. Ja kesällä sit merelle, jeejeejee!
- Iida
Ps. Pesisitkö hampaat kaverin hammasharjalla, vai jättäisitkö pesemättä? Siinäpä ajatuksia herättävä pohdinta...
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Ice Age
Nyt tuleekin päivitystä ihan reaaliajassa, eli terkkuja siis makuupussin lämmöstä :) KilliNallien kaikken kolmen teltan asukit ovat hiljentyneet (taka)talviseen yöhön tähtien alle ja ainakin meidän savussa on ihanan rauhallista.
Mä oon päässyt nauttimaan vaan niistä talviretken parhaista puolista, eli öistä talviteltassa kaminan rätinään nukahtaen — ja kyllä, ainakin tässä teltassa kamina on puksuttanut tasaisesti, nukunhan mä, prasumestareiden kasvatti, täällä. Tosiaan saavuin alueen talviretkelle eilen just sopivasti (muutaman mutkan kautta...) iltaohjelmaksi ja iltapalaksi, vietin yöni teltassa heräten aamulla Sarin kannustavaan toteamukseen: "Iikku, herää, sun tarvii kohta lähtee ajamaan!" No mä reippaana lähdin, olin kahdeksan tuntia töissä ja ajoin takaisin laittamaan kaminan tulille, pelastaen telttani kylmyydeltä. Jee!
Muut retken vaeltajat on jossain vaeltajien navettabileissä, oon vissiin vähän tylsä kun pesin hampaat, paikkasin yhden haavan sormeen veistäneeltä ja laitoin tytöt ja itteni nukkumaan... Musta on kyllä ihanaa olla just tässä, suojassa kylmältä tuulelta ja kuunnella tota tulen ääntä. Parasta. Ei talvi oo mitään jos ei pääse kaminatelttaan yöksi!
Mut nyt laitan silmät kiinni ja puhelimen pois. Hyvää yötä ja kauniita unia!
Iikku
Ps. Kipinävuorolaisten kuiskailua: "Hohkaako se kamina?" "Jes, hohkaa!"
Mä oon päässyt nauttimaan vaan niistä talviretken parhaista puolista, eli öistä talviteltassa kaminan rätinään nukahtaen — ja kyllä, ainakin tässä teltassa kamina on puksuttanut tasaisesti, nukunhan mä, prasumestareiden kasvatti, täällä. Tosiaan saavuin alueen talviretkelle eilen just sopivasti (muutaman mutkan kautta...) iltaohjelmaksi ja iltapalaksi, vietin yöni teltassa heräten aamulla Sarin kannustavaan toteamukseen: "Iikku, herää, sun tarvii kohta lähtee ajamaan!" No mä reippaana lähdin, olin kahdeksan tuntia töissä ja ajoin takaisin laittamaan kaminan tulille, pelastaen telttani kylmyydeltä. Jee!
Muut retken vaeltajat on jossain vaeltajien navettabileissä, oon vissiin vähän tylsä kun pesin hampaat, paikkasin yhden haavan sormeen veistäneeltä ja laitoin tytöt ja itteni nukkumaan... Musta on kyllä ihanaa olla just tässä, suojassa kylmältä tuulelta ja kuunnella tota tulen ääntä. Parasta. Ei talvi oo mitään jos ei pääse kaminatelttaan yöksi!
Mut nyt laitan silmät kiinni ja puhelimen pois. Hyvää yötä ja kauniita unia!
Iikku
Ps. Kipinävuorolaisten kuiskailua: "Hohkaako se kamina?" "Jes, hohkaa!"
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Talviurheiluviikonloppu
On varmaan tullut selväksi, miten monipuolinen harrastus partio on. Tätä väitettä on taas todistettu viikonlopun aikana kun Mansikkaponit ovat harrastaneet talviurheilua ihan urakalla.
JoPot järjestivät lauantaina laskettelumatkan Himokselle ja tottakai me kerättiin huippuporukka mukaan rinteeseen. Ponitiimi koostui mun lisäksi Altsusta ja Sannista ja vahvistukseksi mukaan saatiin Sari, Anna ja Sofia sekä KilliNallien ulkopuolelta vielä Jeremi ja Tomppa. Päivä sujuikin sit hyvillä mielin (lukuunottamatta telemarksuksien puutteesta aiheutunutta surkua) rinteessä välillä isommalla ja välillä pienemmällä porukalla. Nähtiin erilaisia taidonnäytteitä ja taisin mä laskea yhden mustan rinteen sukset kädessä istuen, kun se osoittautui turhan jyrkäksi vaikka Sanni ja Alina muuta alkuun koitti väittää. Koettiin myös pikku hissiepisodi kun jäätiin ihailemaan uh, niin iihhanaa kotimaista metsää ja unohdettiin hypätä pois tuolihissistä. Oikeesti oli vaan kylmä ja haluttiin kasautua tuulensuojaan lumikinoksen viereen... Himoksella on muuten tosi kuivat lastenhampparit, vaikka kyllä niilläkin nälkä lähti.
Ihan superkiva päivä, vähän erilaista partiota tällä kertaa eikä vastuuta muista kuin itsestään, rentouttavaa! Ens vuonna lähetään varmasti uudestaan :)
Sunnuntaina vuorossa oli "linen" hiihto. Line lainausmerkeissä(senkin rutkut!!!!), koska paikalle saapui loppujen lopuksi vain kolme henkilöä - Anna, Sari ja minä. Hiihdosta mainittakoon se että kahdella ensin mainitulla on hieman eri pohja tolle luisteluhiihdolle kun mitä mulla ja lopputulos on se, että haluan ekan kierroksen jälkeen vaan itkeä. No ehkä en ihan, mut aikamoista kannustushuutoa Anna sai tokan kiekan ekassa ylämäessä tykittää ja vähän tehostaa hutkimalla mua sauvalla. En mäkään kuulemma ihan toivoton tapaus ollut, tekniikka ihan hyvä ja nyt sit vaan kova reeni lopputalven ajaksi käyntiin! Ja oikeesti oli kyllä kivaa hiihtää kun on kaks tsemppaavaa personal traineria mukana, halusin vaan vähän valittaa, hehheh! Sunnuntaista ei oo kuvia, kuvitelkaa semisti väsynyt meitsi!
- Iikku
JoPot järjestivät lauantaina laskettelumatkan Himokselle ja tottakai me kerättiin huippuporukka mukaan rinteeseen. Ponitiimi koostui mun lisäksi Altsusta ja Sannista ja vahvistukseksi mukaan saatiin Sari, Anna ja Sofia sekä KilliNallien ulkopuolelta vielä Jeremi ja Tomppa. Päivä sujuikin sit hyvillä mielin (lukuunottamatta telemarksuksien puutteesta aiheutunutta surkua) rinteessä välillä isommalla ja välillä pienemmällä porukalla. Nähtiin erilaisia taidonnäytteitä ja taisin mä laskea yhden mustan rinteen sukset kädessä istuen, kun se osoittautui turhan jyrkäksi vaikka Sanni ja Alina muuta alkuun koitti väittää. Koettiin myös pikku hissiepisodi kun jäätiin ihailemaan uh, niin iihhanaa kotimaista metsää ja unohdettiin hypätä pois tuolihissistä. Oikeesti oli vaan kylmä ja haluttiin kasautua tuulensuojaan lumikinoksen viereen... Himoksella on muuten tosi kuivat lastenhampparit, vaikka kyllä niilläkin nälkä lähti.
Ihan superkiva päivä, vähän erilaista partiota tällä kertaa eikä vastuuta muista kuin itsestään, rentouttavaa! Ens vuonna lähetään varmasti uudestaan :)
Sunnuntaina vuorossa oli "linen" hiihto. Line lainausmerkeissä(senkin rutkut!!!!), koska paikalle saapui loppujen lopuksi vain kolme henkilöä - Anna, Sari ja minä. Hiihdosta mainittakoon se että kahdella ensin mainitulla on hieman eri pohja tolle luisteluhiihdolle kun mitä mulla ja lopputulos on se, että haluan ekan kierroksen jälkeen vaan itkeä. No ehkä en ihan, mut aikamoista kannustushuutoa Anna sai tokan kiekan ekassa ylämäessä tykittää ja vähän tehostaa hutkimalla mua sauvalla. En mäkään kuulemma ihan toivoton tapaus ollut, tekniikka ihan hyvä ja nyt sit vaan kova reeni lopputalven ajaksi käyntiin! Ja oikeesti oli kyllä kivaa hiihtää kun on kaks tsemppaavaa personal traineria mukana, halusin vaan vähän valittaa, hehheh! Sunnuntaista ei oo kuvia, kuvitelkaa semisti väsynyt meitsi!
- Iikku
tiistai 22. tammikuuta 2013
Yksipuolinen mielikuva, monipuolinen todellisuus.
Kirjoitin omaan blogiini viikonlopputerkkuja ja päädyin loppujen lopuksi paasaamaan partion imagosta. Kaikki lähti tämän viikonlopun vaeltajatapahtumasta, Jäänmurtajasta. Lähdin viettämään tapahtumaa Iikun ja muiden Mansikkaponien kanssa. Kuitenkin Iikku lyyhistyi sängyn omaksi perjantaiyöllä ja lähti lauantaiaamulla kotiin potemaan. Koska en itse oo pahemmin käynyt piirin järjestämissä tapahtumissa, on mun partioystävät lähinnä omasta lippukunnasta. Ja koska muut Mansikkaponit on tässä hieman aktiivisempia, olin hieman ahdistunut asiasta. Vaikka välillä olin vähän loner ja seinäruusu, lauantai-iltaa kohden alkoi tuttavia tulemaan, sillä partio ei ole mikään sisäänpäinkääntynyt insidepiirikerho. Kun vaan meni juttelemaan muille, pääsi mukaan pelailemaan ja juttelemaan. Lisäksi aivan huippu päiväohjelma lisäsi fiilistä! Missä muualla viikonlopun aikana pääse jäihin uiskentelemaan kastumatta, katselemaan sotilaspojuja ja laivaston maisemia, kokeilemaan uusia urheilulajeja, ratkaisemaan murhamysteeriä ja tekemään oman elämän aikataulu ja rentoutumisremppaa? Muita tällaisia harrastuksia ei taida paljoa olla. Ainakin ne jää yhden käden sormilla laskettavaksi.
Silti kuitenkin monelle ulkopuoliselle partio on solmujen tekoa ja kirkossa istumista. Meidän lpk:n yksi jäsen kirjotti loistavasti partiosta ja imagosta, kuinka ulkopuoliset näkee paetiolaiset nössöinä ja outoina, kun taas toiminnan harrastajat itse näkee monipuolisuuden ja ei toiminnasta luopuisi hevillä.
Partion monipuolisuus on mulle ja muille sitä harrastaville jo oikeestaan itsestäänselvyys. On ihan normaalia, että viikon leirin aikana kalliokiipeillään, harjoitellaan ensiapua, pidetään festarit, lauletaan pari tuntia nuotion ääressä, suunnistetaan, purjehditaan, tehdään itse päivän ruuat ja kaikkea muuta! Ja tähän päälle vielä kaikki muu ohjelma mikä MEIDÄN kesäleiriltä löytyi. Ei hassummin vai mitä? Haluisitko säkin päästä kokeilemaan kuivapuvun kanssa uimista? Tai testata jotain uutta urheilulajia josta et oo ikinä kuullutkaan? Tai vaikka melomaan kuumana aurinkoisena kesäpäivänä parhaiden kavereiden kanssa? Kävellä Rukan portaat kesähelteessä? Oppia ottamaan vastuuta muista ihmisistä sekä opettaa heille asioita, joilla elämässä pärjää?Ylittää itses kaikilla mahdollisilla tavoilla joita keksit? Sitä mä teen viikoittain, kuukausittain, vuosittain. Partiossa saa kavereita. Ystäviä. Ihmisiä jotka ottaa sut semmoisena kun olet. Ei semmoisena kun he haluu sun olevan. Vaikka verkkarit ja verkkopaita päällä. Vaikka hiukset pystyssä ja naama rasvasena. Tai no meillä Mansikkaponeilla on hieman hifistelyä havaittavissa.. Sekin vaan tervettä ja hauskaa!
Sanni
Silti kuitenkin monelle ulkopuoliselle partio on solmujen tekoa ja kirkossa istumista. Meidän lpk:n yksi jäsen kirjotti loistavasti partiosta ja imagosta, kuinka ulkopuoliset näkee paetiolaiset nössöinä ja outoina, kun taas toiminnan harrastajat itse näkee monipuolisuuden ja ei toiminnasta luopuisi hevillä.
Partion monipuolisuus on mulle ja muille sitä harrastaville jo oikeestaan itsestäänselvyys. On ihan normaalia, että viikon leirin aikana kalliokiipeillään, harjoitellaan ensiapua, pidetään festarit, lauletaan pari tuntia nuotion ääressä, suunnistetaan, purjehditaan, tehdään itse päivän ruuat ja kaikkea muuta! Ja tähän päälle vielä kaikki muu ohjelma mikä MEIDÄN kesäleiriltä löytyi. Ei hassummin vai mitä? Haluisitko säkin päästä kokeilemaan kuivapuvun kanssa uimista? Tai testata jotain uutta urheilulajia josta et oo ikinä kuullutkaan? Tai vaikka melomaan kuumana aurinkoisena kesäpäivänä parhaiden kavereiden kanssa? Kävellä Rukan portaat kesähelteessä? Oppia ottamaan vastuuta muista ihmisistä sekä opettaa heille asioita, joilla elämässä pärjää?Ylittää itses kaikilla mahdollisilla tavoilla joita keksit? Sitä mä teen viikoittain, kuukausittain, vuosittain. Partiossa saa kavereita. Ystäviä. Ihmisiä jotka ottaa sut semmoisena kun olet. Ei semmoisena kun he haluu sun olevan. Vaikka verkkarit ja verkkopaita päällä. Vaikka hiukset pystyssä ja naama rasvasena. Tai no meillä Mansikkaponeilla on hieman hifistelyä havaittavissa.. Sekin vaan tervettä ja hauskaa!
Sanni
maanantai 21. tammikuuta 2013
Jäänmurtaja 18.-20.1.2013
L-SP:n vaeltajajaosto, tuo ahkerasti ahertavan vaeltajan arjen pelastaja, järjesti jo toista kertaa vain vaeltajille suunnatun viikonlopputapahtuman. Viime vuonna Seurapiirissä meitä Rakinaisia oli paikalla kaksi, tällä kertaa lähdettiin viiden hengen voimin valloittamaan Jäänmurtajaa.
Tapahtuma alkoi perjantaina TuMen kololta Turussa, jossa vietimme myös ekan yön. Ilta koostui toisiin tutustumisesta, merellisistä aktiviteeteista (bingo, karaoke, buffet yms). Saimme myös mystistä informaatiota lauantain iltaohjelmaan liittyen. Illan päätteeksi jotkut hyödynsivät vielä TuMelaisten kolota löytyviä saunomis- ja uintimahdollisuuksia. Vihdoin kömmimme makuupusseihin nukkumaan :)
Aamulla jouduimme valitettavasti hyvästelemään yön aikana kipeytyneen Iikun :( Aamupalan jälkeen oli reipas pakkaus ja siivous, jonka jälkeen mentiin ulos heivaamaan tavarat bussiin. Joku valopää oli kuitenkin pitänyt bussia yön yli sisätiloissa, ja tavaratilan luukkujen lukot olivat tietysti jäässä. Odottelimme ulkona -25 asteen pakkasessa uutta bussia saapuvaksi. Hetken näytti pahalta toisenkin bussin kanssa, mutta kuski sai onneksi luukut revittyä auki.
Päämäärämme oli Pansion sotasatama, ja matkan aikana saimme kattavan esittelyn reitistämme "laivan" keskusradion kautta: "katkoviivaa, katkoviivaa, katkoviivaa, bussipysäkki, valotolppa, katkoviivaa, katkoviivaa..." Perillä meidät käskettiin kolmiriviin, "kolme peräkkäin monta vierekkäin". Päivä koostui kolmesta pisteestä joita eri rivit kiersi eri järjestyksessä: EA:sta, joka sisälsi hypotermiaa, varpaanpaleltumia ja Anne-nukkeja, laivakierroksesta, jossa tutustuttiin öljyntorjunta-alukseen ja sen komentosillan hienoihin namikoihin ja viimeisenä muttei vähisimpänä yhtä lailla pelätystä ja odotetusta uinnista hyisen jäisessä meressä.
EA:n aiheena oli tosiaankin hypotermia ja kylmässä elvyttäminen. Muistiin jäänyttä mm: jos varpaat palelee kannattaa laittaa lisää villapaitoja päälle. Jos tämäkään ei auta, laita kaveri kärsimään ja tunge varpaasi hänen vatsaansa vasten. Kylmässä eloton ihminen voidaan pelastaa vielä yli tunnin kuluttua. Jatka siis elvyttämistä, paitsi jos tyyppi alkaa näyttää Öziltä. Coolmax-sukkia ei kannata käyttää pakkasella.
Huisii! |
Lounaan jälkeen palattiin takaisin Pansionrantaan, jossa vedettiin ylle oranssit pelastautumispuvut ja pienen briiffauksen jälkeen päästiin jääkylmään veteen kellumaan. Puvut piti tosi hyvin vettä, hanskoista ja kaulasta tuli vaan vähän läpi eikä siis tullu edes kylmä. Kaikki puvun sisään jäänyt ilma kannatteli uijaa meritähtiasennossa, ja harjoteltiin jäälle nousemista, kuviokelluntaa, yhteisuintia ja toisten lämmittämistä vedessä. Ihan liian äkkiä piti nousta ylös ja kuuman suihkun kautta ottamaan oranssit haalarit pois.
Pakkauduttiin takaisin bussiin ja lähdettiin kohti toisen yön yöpymispaikkaa Laitilassa. Majoittauduttiin, syötiin ja käytiin saunassa. Illalla vuorossa oli Murhamysteeri merellä, johon oltiin saatu ohjeet jo edellisenä iltana. Jokasella halukkaalla oli oma rooli, me esitettiin ainakin missikilpailijoita ja tarjoilijoita, lisäks oli avioparia, showtyttöä, laivan henkilökuntaa, pyyhepoikaa, draamakuningattaria ja kaiken maailman matkustajia. Jokainen sai henk. koht. ohjeet siitä miten oma roolihahmo pukeutuu, käyttäytyy, ketä tuntee, mitä juoruja tietää, mitä salaisuuksia pitää sisällään... Muita pystyi lahjomaan, omia intressejä piti ajaa ja tiettyjä to-do -listan asioita tehdä. Jossain kohtaa tapahtui murha, paikalle saapui poliisi ja kaikki olivat epäilyksen alaisia. Silloin sai avata alussa jaetun B-kirjekuoren, jossa oli lisäinformaatiota. Jollekulle selvisi myös tässä kohtaa, että hän oli murhaaja. Loppuaika jatkettiin uuden to-do -listan kanssa ja jokainen koitti selvittää murhaajaa. Poliisi esitti myös todisteet joita oli löytynyt. Osallistujat saivat äänestää parasta esiintymistä ja asua, jokainen myös arvasi murhaajan. Lopulta paljastettiin oikeat vastaukset, eikä KUKAAN tiennyt murhaajaa oikein! Pelailtiin vielä biljardia turnauksessa, kunnes Sanni pussitti kasipallon ja päästiin nukkumaan :)
Sanni vs. neljä äijää. Kuka vei? |
Oli jälleen kerran mahtava meininki ja onnistunut viikonloppu, kiitos staabille upeasta tapahtumasta! Tällasta ei ihan jokanen pääsekkään kokemaan, on taas jotain mitä hehkuttaa pöllämystyneille ei-partiolaiskavereille :D
-Kaisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)