Yksipuolinen mielikuva, monipuolinen todellisuus.

Kirjoitin omaan blogiini viikonlopputerkkuja ja päädyin loppujen lopuksi paasaamaan partion imagosta. Kaikki lähti tämän viikonlopun vaeltajatapahtumasta, Jäänmurtajasta. Lähdin viettämään tapahtumaa Iikun ja muiden Mansikkaponien kanssa. Kuitenkin Iikku lyyhistyi sängyn omaksi perjantaiyöllä ja lähti lauantaiaamulla kotiin potemaan. Koska en itse oo pahemmin käynyt piirin järjestämissä tapahtumissa, on mun partioystävät lähinnä omasta lippukunnasta.  Ja koska muut Mansikkaponit on tässä hieman aktiivisempia, olin hieman ahdistunut asiasta. Vaikka välillä olin vähän loner ja seinäruusu, lauantai-iltaa kohden alkoi tuttavia tulemaan, sillä partio ei ole mikään sisäänpäinkääntynyt insidepiirikerho. Kun vaan meni juttelemaan muille, pääsi mukaan pelailemaan ja juttelemaan. Lisäksi aivan huippu päiväohjelma lisäsi fiilistä! Missä muualla viikonlopun aikana pääse jäihin uiskentelemaan kastumatta, katselemaan sotilaspojuja ja laivaston maisemia, kokeilemaan uusia urheilulajeja, ratkaisemaan murhamysteeriä ja tekemään oman elämän aikataulu ja rentoutumisremppaa? Muita tällaisia harrastuksia ei taida paljoa olla. Ainakin ne jää yhden käden  sormilla laskettavaksi.

Silti kuitenkin monelle ulkopuoliselle partio on solmujen tekoa ja kirkossa istumista. Meidän lpk:n yksi jäsen kirjotti loistavasti partiosta ja imagosta, kuinka ulkopuoliset näkee paetiolaiset nössöinä ja outoina, kun taas toiminnan harrastajat itse näkee monipuolisuuden ja ei toiminnasta luopuisi hevillä.

Partion monipuolisuus on mulle ja muille sitä harrastaville jo oikeestaan itsestäänselvyys. On ihan normaalia, että viikon leirin aikana kalliokiipeillään, harjoitellaan ensiapua, pidetään festarit, lauletaan pari tuntia nuotion ääressä, suunnistetaan, purjehditaan, tehdään itse päivän ruuat ja kaikkea muuta! Ja tähän päälle vielä kaikki muu ohjelma mikä MEIDÄN kesäleiriltä löytyi. Ei hassummin vai mitä? Haluisitko säkin päästä kokeilemaan kuivapuvun kanssa uimista? Tai testata jotain uutta urheilulajia josta et oo ikinä kuullutkaan? Tai vaikka melomaan kuumana aurinkoisena kesäpäivänä parhaiden kavereiden kanssa? Kävellä Rukan portaat kesähelteessä? Oppia ottamaan vastuuta muista ihmisistä sekä opettaa heille asioita, joilla elämässä pärjää?Ylittää itses kaikilla mahdollisilla tavoilla joita keksit? Sitä mä teen viikoittain, kuukausittain, vuosittain. Partiossa saa kavereita. Ystäviä. Ihmisiä jotka ottaa sut semmoisena kun olet. Ei semmoisena kun he haluu sun olevan. Vaikka verkkarit ja verkkopaita päällä. Vaikka hiukset pystyssä ja naama rasvasena. Tai no meillä Mansikkaponeilla on hieman hifistelyä havaittavissa.. Sekin vaan tervettä ja hauskaa!

Sanni