Mitä jaskaa?

Mäkin oon nyt sit valmis PJ! Wohoo! Kiitos huisisti PJ IV/2012, oli superhyvä porukka :)

lol pakko leijuu et alotin melkeen vikana ja sain ekana valmiiks XD rakina on paras ja solmut

Itse koulutuskin oli super, sain paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia elämänkatsomustani ja partionäkemystäni avartamaan. Opin myös paljon johtajuudesta kokonaisuutena, ikäkausista ja tilanteiden hallinnasta. PJ-kurssin aikana pääsi ehkä myös kasvamaan ihmisenä, ymmärtämään vastuunsa ja velvollisuutensa sekä uskomaan itseensä. Monenmonet keskustelut johtajuudesta ja partiosta yleensäkin saivat ajattelemaan ja pohtimaan aiheita, joita ei ennen ehkä ollutkaan ajatellut. Opin, että joskus on sanottava ei, ja kaikkeen ei oo pakko suostua. Myös lauseen "sen minkä teen, teen kunnolla" merkitys korostui - aina ei ole pakko antaa 120% energiaansa, mut kuitenkin luvatut asiat tulee hoitaa kunnolla. Mitä syvällistä viel keksisin? Ainakin sen et meijän lpk on kyllä ihan huippu ja mahtava ja ihana ja toimiva.

Eilen, eli siis lauantaina, illalla meillä oli iltaohjelman päätteeksi vielä ihana iltahiljentyminen ulkona. Tehtävänä oli kirjoittaa pienelle liitutaululle sellaisen henkilön nimi, joka on vaikuttanut sun partiouraasi / kasvuusi. Sen jälkeen jokainen sytytti kynttilän ja käveli piiriin jossa kynttilä laitettiin keskelle hiekka-astiaan pystyyn. Oli oikeen kaunis hetki, ja must tuntuu et itken nykyään aina mut meinasin kyllä siinäkin vääntää pari kyyneltä. Onneks kuitenkin säilytin mun cooleuden ja olin itkemättä :D

Ihan huippua oli myös eilen illalla seisoa laiturilla ja katsoa kaukana saaristossa riehuvaa myrskyä. Niin kaukana ei edes pelottanut se salamointi. Päälle vielä ihkut tytöt ja tähtitaivas lentotähtineen niin tässä on taas hetki jota ei ihan heti unohda. Parhautta oli myös hullut naurukohtaukset ja päättömät jutut, vikan illan baardit, se tunne kun tajuaa osaavansa kaikki nolot youtube-hitit ja se miten ryhmä oli oikeesti yhtä porukkaa. Ja ne tyypit. Hehkutan aina niitä partiokavereita mut olisko hiukan dorkaa istuu yksin tankkaamassa tietoa ja ruokaa? Ei.

Oon tällä hetkellä haikea, mut iloinen. Vaikka heitettiinkin sitä "jee kaks tuntii ni kotiin"-läppää niin oli mulla silti ihan mieletön viikonloppu. Ja koko PJ-kurssi kokonaisuutena oli mieletön. Ykkösosa, johtamistehtävä ja kakkososa muodostivat unohtumattoman kokouksen, eli kiitos PJ-kurssille, Annalle ja Inkalle, muulle RaKiNan huippujohtajistolle ja Adventure-leiriläisille.

♥: Iikku

Avoimet Ovet

Eli partiovuosi startattiin tänään Avoimien Ovien muodossa. Ohjelmassa oli mm. lettujen paistoa, askartelua, seikkailurataa, valokuvia ja ikäkausiesittelyä sekä suunnistusrata.
Paikalle tuli stressailusta huolimatta tosi paljon porukkaa! Uusia jäseniäkin saatiin reilut parikymmentä.

Yhteinen tapahtuma JoPojen kanssa(sisarlippukunta) oli ainakin mun mielestä onnistunut kaikin puolin. Ite ei tarvinnut stressata ihan jokaisesta ohjelmapisteestä sekä erilainen näkökulma tapahtuman järjestämiseen tuo aina uusia ideoita sekä erilaista otetta koko juttuun. Kiitos siis vielä JoPoille!

Oli kiva huomata miten uusien jäsenten lisäksi myös vanhat konkarit oli innostunu tulemaan paikalle, ja yhtä innokkaina osallistui lettujen paistoon ja tupsu-askarteluun. Iso Kiitos vielä meijä johtajille että saatiin taas yks loistava tapahtuma purkkiin !

Sanni

innosta, osallista, voimauta - mahdollista

On asioita jotka saa mut niin onnelliseksi. Katon hymyssä suin partiokuvia ja -videoita muistaen just ne hetket niistä. Oon varmaan niin nolo kun myönnän näit juttuja, mut meinaan ruveta itkee joka kerta kun kuulen sen Hollywood Hills -biisin. Ja itken myös aika vuolaana niagarana aina kun ihanat pienet tekee mulle lauluja. Ja aina kun syön kinuskikastiketta niin on ihan pakko kertoo se tietty vitsi.

Ihan niinku Sanni sano, kesän jälkeen oottaa sitä et näkee taas partiokavereita (tervetuloo meil syömään aamupalaa muutkin kuin Huuska...) pitkästä aikaa. En mäkään sitä huivia silittele pimeässä, mut ootan kuitenkin et nään taas niitä ihmisiä, joista oikeesti tykkään - ootte ihan mielettömiä! Partiossa on niin paljon kaikkea mulle tärkeetä, et en voi ees luetella. Tällä hetkellä mä ihan totta pakahdun sellasesta hyvän olon fiiliksestä, kun ajattelen vaan tätä! Tän päivän flashmobia, kesäleiriä, kaikkea. Mä oon saanut täältä niin paljon hyvää, ettei mitään järkee. Upeita ystäviä, unohtumattomia muistoja, loistavia elämänohjeita ja -viisauksia, rohkeutta toimia, uskallusta kysyä ja kyseenalaistaa, kokemuksia, taitoja elämää varten. Oon saanut kasvaa ihanien tyyppien kanssa, ja tehdä virheitä. Hassu sanoo mut kyllä partio on vaikuttanut muhun tosi paljon. Pikku teinari-Iikku joka vastusti kaikkea ja kaikkea oppi nielemään ylpeytensä ja näytti muille et musta todellakin on muuhun kun kiukutteluun. Ne jutut joista onnellisuus rakentuu on ihan pieniä, ne pitää vaan löytää ja niistä pitää nauttia.

Tän kaiken hekutuksen jälkeen on pakko pureutua niihin asioihin mitkä ei sit taas sytytä mua partioon, ei sitten yhtään. Yks niistä on sellanen pikkuasioista nillittäminen. On okei olla jotain mieltä ja kertoa se, mut hei aikuiset ihmiset vois välillä mennä itteensä ja miettiä miten asian vois ilmaista fiksusti. Kiva siin on mennä huutelemaan et "ää vitsin tyhmä juttu, ei täs oo mitään järkee" kun jotkut on tehnyt projektia/tapahtumaa monta kuukautta. Aa ok, hieno hattu hermanni ja hauki on kala. Siinä vaiheessa kun on siirrytty teini-iästä onnellisesti aikuisuuteen joku 10 vuotta sitten niin luulis et keskustelutaidot olis kehittyneet siitä ysiluokan meiningistä, ei kuitenkaan aina ole ja se vie makua välillä koko touhusta.

Toi on kuitenkin onneks yks ääripää, suurimman osan ajasta voin iloisesti hymyillä ja rakastaa partiota. Nyt kun oon saanut ärsytyksen purettua, katon vielä kerran noi huomisen avoimien ovien kuvat. Ja muistan taas miksi jaksan tehdä tätä viikosta toiseen.

Suurella rakkaudella,
Iikku

Flashmob!

Lounais-Suomen Partiopiirin YSPien kanssa valmisteltiin Flashmobia jo keväällä - markkinoitiin sitä tehokkaasti Facebookissa ja HuHullakin oli aika täsmämainostusta flyereillä. Tässä tulos Turun osalta, ihan mieletöntä!

EDIT: Ja tässä vielä Pori, vähän vähemmän jengiä mut silti ihan hullu meno!! Se ei nyt suostu löytymään Bloggerin videohausta, mut tos toi linkki kuitenkin :)

http://youtu.be/h7bTvT9qdXk

Ei voi muuta sanoa, kuin että KIITOS sinä ihana joka tulit paikalle!!! Mansikkaponeista näkyi mun lisäksi ainakin Sanni ja Kaisa, ketkä muut oli tuomassa partiota katukuvaan? :)

♥: Iikku

Uutta partiovuotta pukkaa

Eli nyt on se aika vuodesta, kun rynnätään takaisin kesälaitumilta normaaliin arkeen! Partiovuosi starttaa virallisesti huomenna lippukunnan Avoimills Ovilla, mutta epävirallisesti on johtajisto jo sen kerennyt aloittaa (LiNe,supesiirtymät,koulukampanjat.. lista sen kuin vaan jatkuu ja jatkuu..). Avoimet Ovet on tarkotettu jo partsassa oleville sekä niille uusille kasvoille, jotka miettii että mitä se partio oikeen on. Meillä ainakin on luvassa infopläjäystä kuvien ja esineiden muodossa, hauskaa tekemistä yhdessä sekä tietty perinteeksi muodostunut jonkin näköinen ruokailu... Tuu mukaan kattomaan jos oot Raisiosta kotosin! Lisää inffoa saa http://raisionkillinallit.fi/
Lisää juttua Avoimista Ovista tulee varmasti tänne sitten tapahtuman jälkeen :)

Tää vuosi tuo jokaselle uusia haasteita mukanaan, johtajapestit vaihtuu, uudet ryhmät alkaa yms. Kuitenkin ite ainakin odotan jo innolla tulevaa vuotta, että pääsee näkemään niitä partsakavereita taas ihan säännöllisesti (Iikku sua mä nään muutenkin...).
Vaikka kesätauko tuntuu aina odotetulta pitkän talven jälkeen, niin kyllä se uuden partsavuoden alkukin on aina yhtä odotettu. Nyt on akut ladattu täyteen ja löydetty lisää intoa koko vuodeksi. Mä oon ainakin jo silitellyt tota mun partsahuivia salaa pimeässä.. Ei vaiskaan, toivotan kaikille oikeen hyvää syksyn alkua ja tsemppiä niin koulussa kun partsassakin!

<3 Sanni

Adventure 2012 - Kurisrock

No nyt jäi kyllä kaikenmaailman Ruisrockit ja Flow-festarit kakkosiksi kun KilliNallit pistivät pystyyn ihan oman festarinsa - Kurisrockin. Leirilauantai huipentui siis hulluihin baardeihin (ne on parhaat, purkissa!) älyttömän hyvien biisien tahdissa. Kun me jysäytetään, niin sehän ei ole mikään kamelinpieru - ehei. RaKiNa hoiti paikalle kaiken kebab-kojuista järjestysmiehiin (naisiin). Oli hullut bassovehkeet, festarirannekkeet ja vielä ihan mahtavia esiintyjiäkin! Spotify-soittolistaan pääset klikkaamalla TÄTÄ. Ehkä nä leirifiilistelyt riittää nyt ja voidaan täällä blogissakin siirtyä uusiin haasteisiin? Viel muutama festarikuva, parhaimmat palat säästetään leirimuisteloihin!

Kiitos ja kumarrus,
Iikku

Leirikesä 2012

 Oma leirikesäni alkoi jo hyvissä ajoin talven puolella, kun päätin lähteä piirin samoaja- ja vaeltajaleiri HuHulle työtehtäviin. Pikku googlailujen ja parin sähköpostin jälkeen löysin itselleni paikan toimistorottien joukosta. Keväällä tavattiinkin tehotiimin kanssa muutaman kerran, ideoitiin mm. deittipalvelu (”etsi kaveria tai leiriheilaa”), Fakebook-seinä ja täydellinen mapitussysteemi. Itse leiri oli 6.-10. kesäkuuta, reippaana tyttönä saavuin paikalle päivää aiemmin raksailemaan. HuHun rakennusleiri tosin erosi ennen kokemistani siinä, että tällä kertaa lähinnä pyöriteltiin papereita :D

Toimistotytöt iloisina :)

Leiri oli erilainen ja hauska kokemus, (lähes) täysin tuntemattomaan porukkaan viikon ajaksi ujuttautuminen sujui harvinaisen kivuttomasti ja uusia kaveruuksiakin luotiin:) Työtehtävistä huolimatta myös omaa ohjelmaa riitti, kiitos vaeltajajaosto mm. lehmiensilittelyretkestä ja perjantain vaeltajabileistä, joihin Päivikin soluttautui mukaan, ei tosin alaikäisenä vaan yli-ikäisenä... Mieleen jäivät myös toimiston tyttöjen suosittelemat riskitiski ja keskiyön limbo, Auntie Mary ja savuava katto, senssipersikka ja mysteeripata, toimiston tyttöjen unohtumattomat haastikset leirilehti Fotosfääriin, ulppaus pomppulinnan mutaveteen, saippuakuplien puhaltaminen, piirihallituksen iltaohjelma, treffi-ilmoitusten tulva sekä vastaan tappelevat laminointikone ja paperisilppuri.

Lehmät ja mä

Välillä oli onneksi aikaa hengähtää, sillä loppukesään olin hamstrannut pari ”pikku” leiriä: Roverway ja RaKiNan oma kesäleiri Adventure, josta Iikku leirinjohtajana kirjottanee enemmän :) Roverway oli taas uusi ja erilainen kokemus, lähemmäs 4000 partiolaista ympäri maailmaa samassa paikassa samaan aikaan syöpyy syvälle verkkokalvoihin pitkäksi aikaa ja auttaa jaksamaan partiosyksyn: meitä on MONTA.

Olin ensin lähössä yksin matkaan, Poneista ei muut päässeet mukaan ja halusin kokea RWn vaikka sitten itsekseni jos ei muuten. Elli ja Essi lähti viime tingassa mulle kavereiksi, tää oli heille viimeinen mahdollisuus osallistua vaeltajaohjelmaan ennen syksyn aikuisuuteen astumista. Saatiin tietää polkumme ja vartiomme, meidän kanssa samalla polulla oli turkulaisia, kirkkonummelaisia, italialaisia, espanjalaisia, itävaltalaisia, irlantilaisia, ranskalaisia ja belgialaisia. Porukkaa polullamme oli huimat 100, ja ekat neljä päivää vietettiinkin yhdessä uhanalaisia perhosia pelastaen, saunoen, Imatrankoskea ylittäen, meloen, ukkosmyrskyä ja sateenkaaria (double rainbow all the way across the sky!) ihmetellen ja Toveri-partioLAIVALLA Saimaan rantoja koluten. Norppia ei näkynyt, taidettiin pitää melkosta meteliä...

Itse leiriosa oli Kilkkeeltä tutuissa Evon maisemissa: bailattiin kaatosateessa, kuivateltiin converseja, syötiin kertakäyttöastioista (joku laski kuuman veden tarpeen pikkasen väärin), herättiin aikasin et vältetään suihkujonot. Ohjelmalaaksoina oli Forest Fun, Aqua Arena, Live Your Life, Creative Corner ja RoverMomentum jossa suunniteltiin vartiolle palveluprojekti. Me päätettiin kerätä TYKSin lastenosastolle leluja ja kirjoja ja mennä henk.koht. viemään ne jollon voitas myös leikkiä lasten kanssa ja lukea niille. Projektin pitäis olla toteutettuna alkusyksyn aikana, katotaan mitä täst tulee... Illat vietettiin kahviloissa, Hungry Heartsissa biletettiin amun pikkutunneille, Holland House tarjos oheisohjelmaa kuten tietokilpailuja, Adventurers Cafessa pystys lukemaan Turun Sanomat... Leirin kruunas yhden iltapäivän ja illan kestäneet Loverway-festivaalit, joissa eri kulttuurit esitteli itseään. Suomen pisteellä tavattiin joulupukki, pelattiin mölkkyä ja syötiin salmiakkia. Viron pisteen jälkeen voi todeta et Kama on hyvää<3 Italia tarjos juustoja ja Nutellaleipiä, HongKongilaiset opetti syömään puikoilla ja islantilaiset tarjoili pahanhajusta kuivattua kalaa (en maistanut). Essi näytti ilmeisen luotettavalta ja päätyi vahtimaan jonkun kanttarelleja.

Viimenen päivä oli haikea, oli ihanaa päästä kotiin lämpimän suihkun ja pehmeän sängyn luokse, mut monia ihmisiä jäi kaipaamaan. Ehkä tavataan Kanadassa 2013, Japanissa 2015 tai Ranskassa 2016, kuka tietää :)

Yhden pyykinpesupäivän jälkeen pakkasin samat kamat takasin rinkkaan ja otin suunnan kohti Kuristenlahtea. Maanantain esitin supeohjelmassa kapteeni Solmusta joka ajoi laivansa karille. Jouduttiin haaksirikkoon, tutustuttiin veneen osiin ja meripelastautumiseen, tehtiin mustikkapiirakkaa nuotiouuneilla, uudet ruokailuvälinepussit ja morseaakkoskorut. Vihdoin toinen laiva huomasi morsetuksemme ja päästiin juhlimaan selviytymistämme!

Tiistaina vuorossa oli matka halki preerian, tehtiin keppihevosia, valokuvasuunnistettiin ja tehtiin itse ruokaa trangialla. Illalla oli vielä Bob-maastopeli yhdessä seikkailijoiden kanssa, peli muodostui melkoiseksi hitiksi myös myöhemmin tarpojien kanssa pelatessa. Juoksin koko illan poliisina pidättämässä varastetun tavaran myyjän apureita, ja hauskaa oli :D Keskiviikon aamu-uintiepisodin ja vierailupäivärumban jälkeen supet lähtivät kotiin ja loppuleiri sujuikin huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Mitä nyt löin pääni hypotermiakelluntaa opettaessani...

Kaiken kaikkiaan mun leirikesä 2012 oli oikeen onnistunut, ihanaa saada välillä yliannostus telttailusta :) Nyt tosin on väsy kahden viikon happimyrkytysputken mukainen, täytyy varmaan kaivaa potero!

-Kaisa

p.s. HuHu-kuvat HuHu2012 viestintä, Roverway-kollaasi Essi "Ässä" Saarinen <3

Adventure 2012 - Vaeltajapurjehdus

Torstaina pakattiin kassit ja otettiin irtiotto leiriarjesta. Vaeltajapurjehdus, mikä ihana tapa rentoutua leirin keskellä! Käytiin ensin kaupassa hakemassa "vähän" ruokaa retkelle, jonka jälkeen otettiin suunta kohti venesatamaa, jossa Kaisa kaunistautui poikia varten ja lakkasi kyntensä. Pian karskit kipparit saapuivat ja otimme suunnaksi airiston. Pahaa-aavistamattomana allekirjoittanut pyysi luotsiamme pitämään hetken puhelintaan - no, puhelin menikin suoraan takavarikkoon laatikkoon X ja purjehduksesta tuli hetkessä rauhoittavampi! Kiitos Sari, kiitos Mansikkaponit, kiitos Lapa ja Tero. Oli kivaaa!!

 Liivien sovittelua

Destination unknown, paitsi et ei ollut unknown. Seiliin soudetaan!

Hei nyt käännytään, varo et se veitsi ei osu reiteen...! Turvallista kokkailua siis :-)

Mmmm, tortillaa! Salaatit tosin lenteli miten sattuu. Samoin kuin kanakastike.

Missäs sitä ollaan taas...

Seilori-Maija se siinä ohjaa Nordwestiä

Mä tääl lattialla niinku muutkin koirat. Nam nam.

Ah ah jee raidataan, sä tiiät mä tarjoon sulle avaimet mun kiesiin....eiku veneeseen

Seilataas auringonlaskuun beibet!

Katri fiilistelee meri-ilmastoa

Romanttinen iltahetki + laiva

Koalavauva pyörtyi vessan hajusta. Onneks oli taksi paikalla!

Lisää taiteellista näkymää! Tehtiin vähän Seilitouria, vain me ja punkit...

Otetaas nyt kuva kun Iikku pääsi läpi ekalla kerralla jostain! Nordwestin meritähti, ai ettien että!

♥: Meritähti-Iikku

PS. Koskas huovutetaan?

Adventure 2012 - fiiliksiä

VAROITUS: sisältää kesäleirihehkutusta ;)

Kesäleiri on nyt ohi, ja pakko sanoa että olo on samaan aikaan haikea ja helpottunut. En ehkä ihan täysin ymmärtänyt mihin talvella lupauduin - kesäleiri partiojohtajakurssin välitehtävänä on kuitenkin reilusti aikaavievä. Nyt oon kuitenkin montaa kokemusta ja oppia rikkaampi!

Seikkailijoilla, tarpojilla ja samoajilla leiri alkoi pyöräilyhaikilla. Sudenpennut touhusivat maanantaina merihenkisesti, ja tiistaina valloitettiin preeria. Keskiviikkona oli koko päivän kestävä vierailupäivä, jolloin päästiin mm. askartelemaan tunturisopulimaskotit, ramboratailemaan ja kalliolaskeutumaan. Torstaina lähdettiin uimarannalle, suunnistettiin rogaining-henkisesti, kokkailtiin itse ruokaa ja loppupäivä mentiin "oma päivä" -tyylillä. Vaeltajat pääsivät purjehtimaan ja nauttimaan hyvästä seurasta (kiitos Ponit, Sari ja JoPot!). Perjantaina ohjelmaa oli jokaiselle ikäkaudelle erikseen; seikkailijat tekivät mereen liittyviä juttuja, tarpojilla oli melontaa, ensiapua ja maastopeliä ja samoajat joko purjehtivat tai pyöräilivät. Sama meno jatkui lauantaina. Lauantai huipentui Kurisrockiin ja vartioiden omiin biiseihin jotka saivat leirinjohtajankin kyyneliin. Yöllä oli vielä leirikaste ja sunnuntaina herättiinkin hieman väsyneempinä kuin aiemmin. Sunnuntaina oli enää leirin purku ja sitten lähdettiinkin haikein mielin kotiin ja kohti uusia seikkailuja.

Haluun kiittää kaikkia, jotka antoi oman panoksensa leiriin - raksalla, ohjelmissa, muonituksessa ja kaikessa muussa. Ei näitä juttuja tehdä yksin, ei todellakaan. Mun mielestä on ihan mahtavaa huomata, miten paljon aikaa annettiin leirin suunnitteluun ja toteutukseen. Leirintekoporukka oli ihan mieletön!! Kiitos myös reippaat Flamingot ja ennenkaikkea kiitos kaikki 72 leiriläistä, olitte mahtavia kaikki :)

♥: Iikku

PS. ei se leiri viel oo ohi, kololla näyttää tältä....