Oma leirikesäni alkoi jo hyvissä ajoin talven puolella, kun
päätin lähteä piirin samoaja- ja vaeltajaleiri HuHulle työtehtäviin. Pikku
googlailujen ja parin sähköpostin jälkeen löysin itselleni paikan
toimistorottien joukosta. Keväällä tavattiinkin tehotiimin kanssa muutaman
kerran, ideoitiin mm. deittipalvelu (”etsi kaveria tai leiriheilaa”),
Fakebook-seinä ja täydellinen mapitussysteemi. Itse leiri oli 6.-10. kesäkuuta,
reippaana tyttönä saavuin paikalle päivää aiemmin raksailemaan. HuHun rakennusleiri tosin
erosi ennen kokemistani siinä, että tällä kertaa lähinnä pyöriteltiin papereita
:D
|
Toimistotytöt iloisina :) |
Leiri oli erilainen ja hauska kokemus, (lähes) täysin
tuntemattomaan porukkaan viikon ajaksi ujuttautuminen sujui harvinaisen
kivuttomasti ja uusia kaveruuksiakin luotiin:) Työtehtävistä huolimatta myös
omaa ohjelmaa riitti, kiitos vaeltajajaosto mm. lehmiensilittelyretkestä ja
perjantain vaeltajabileistä, joihin Päivikin soluttautui mukaan, ei tosin
alaikäisenä vaan yli-ikäisenä... Mieleen jäivät myös toimiston tyttöjen
suosittelemat riskitiski ja keskiyön limbo, Auntie Mary ja savuava katto,
senssipersikka ja mysteeripata, toimiston tyttöjen unohtumattomat haastikset
leirilehti Fotosfääriin, ulppaus pomppulinnan mutaveteen, saippuakuplien
puhaltaminen, piirihallituksen iltaohjelma, treffi-ilmoitusten tulva sekä
vastaan tappelevat laminointikone ja paperisilppuri.
|
Lehmät ja mä |
Välillä oli onneksi aikaa hengähtää, sillä loppukesään olin
hamstrannut pari ”pikku” leiriä: Roverway ja RaKiNan oma kesäleiri Adventure,
josta Iikku leirinjohtajana kirjottanee enemmän :) Roverway oli taas uusi ja
erilainen kokemus, lähemmäs 4000 partiolaista ympäri maailmaa samassa paikassa
samaan aikaan syöpyy syvälle verkkokalvoihin pitkäksi aikaa ja auttaa jaksamaan
partiosyksyn: meitä on MONTA.
Olin ensin lähössä yksin matkaan, Poneista ei muut päässeet mukaan ja halusin kokea RWn vaikka sitten itsekseni jos ei muuten. Elli ja
Essi lähti viime tingassa mulle kavereiksi, tää oli heille viimeinen
mahdollisuus osallistua vaeltajaohjelmaan ennen syksyn aikuisuuteen astumista.
Saatiin tietää polkumme ja vartiomme, meidän kanssa samalla polulla oli
turkulaisia, kirkkonummelaisia, italialaisia, espanjalaisia, itävaltalaisia, irlantilaisia,
ranskalaisia ja belgialaisia. Porukkaa polullamme oli huimat 100, ja ekat neljä
päivää vietettiinkin yhdessä uhanalaisia perhosia pelastaen, saunoen,
Imatrankoskea ylittäen, meloen, ukkosmyrskyä ja sateenkaaria (double rainbow
all the way across the sky!) ihmetellen ja Toveri-partioLAIVALLA Saimaan
rantoja koluten. Norppia ei näkynyt, taidettiin pitää melkosta meteliä...
Itse leiriosa oli Kilkkeeltä tutuissa Evon maisemissa:
bailattiin kaatosateessa, kuivateltiin converseja, syötiin kertakäyttöastioista
(joku laski kuuman veden tarpeen pikkasen väärin), herättiin aikasin et
vältetään suihkujonot. Ohjelmalaaksoina oli Forest Fun, Aqua Arena, Live Your
Life, Creative Corner ja RoverMomentum jossa suunniteltiin vartiolle
palveluprojekti. Me päätettiin kerätä TYKSin lastenosastolle leluja ja kirjoja
ja mennä henk.koht. viemään ne jollon voitas myös leikkiä lasten kanssa ja
lukea niille. Projektin pitäis olla toteutettuna alkusyksyn aikana, katotaan
mitä täst tulee... Illat vietettiin kahviloissa, Hungry Heartsissa biletettiin
amun pikkutunneille, Holland House tarjos oheisohjelmaa kuten tietokilpailuja,
Adventurers Cafessa pystys lukemaan Turun Sanomat... Leirin kruunas yhden
iltapäivän ja illan kestäneet Loverway-festivaalit, joissa eri kulttuurit
esitteli itseään. Suomen pisteellä tavattiin joulupukki, pelattiin mölkkyä ja
syötiin salmiakkia. Viron pisteen jälkeen voi todeta et Kama on hyvää<3
Italia tarjos juustoja ja Nutellaleipiä, HongKongilaiset opetti syömään
puikoilla ja islantilaiset tarjoili pahanhajusta kuivattua kalaa (en maistanut).
Essi näytti ilmeisen luotettavalta ja päätyi vahtimaan jonkun kanttarelleja.
Viimenen päivä oli haikea, oli ihanaa päästä kotiin lämpimän
suihkun ja pehmeän sängyn luokse, mut monia ihmisiä jäi kaipaamaan. Ehkä
tavataan Kanadassa 2013, Japanissa 2015 tai Ranskassa 2016, kuka tietää :)
Yhden pyykinpesupäivän jälkeen pakkasin samat kamat takasin
rinkkaan ja otin suunnan kohti Kuristenlahtea. Maanantain esitin supeohjelmassa
kapteeni Solmusta joka ajoi laivansa karille. Jouduttiin haaksirikkoon,
tutustuttiin veneen osiin ja meripelastautumiseen, tehtiin mustikkapiirakkaa
nuotiouuneilla, uudet ruokailuvälinepussit ja morseaakkoskorut. Vihdoin toinen
laiva huomasi morsetuksemme ja päästiin juhlimaan selviytymistämme!
Tiistaina vuorossa oli matka halki preerian, tehtiin
keppihevosia, valokuvasuunnistettiin ja tehtiin itse ruokaa trangialla. Illalla
oli vielä Bob-maastopeli yhdessä seikkailijoiden kanssa, peli muodostui
melkoiseksi hitiksi myös myöhemmin tarpojien kanssa pelatessa. Juoksin koko
illan poliisina pidättämässä varastetun tavaran myyjän apureita, ja hauskaa oli
:D Keskiviikon aamu-uintiepisodin ja vierailupäivärumban jälkeen supet lähtivät
kotiin ja loppuleiri sujuikin huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Mitä
nyt löin pääni hypotermiakelluntaa opettaessani...
Kaiken kaikkiaan mun leirikesä 2012 oli oikeen onnistunut,
ihanaa saada välillä yliannostus telttailusta :) Nyt tosin on väsy kahden
viikon happimyrkytysputken mukainen, täytyy varmaan kaivaa potero!
-Kaisa
p.s. HuHu-kuvat HuHu2012 viestintä, Roverway-kollaasi Essi "Ässä" Saarinen <3