Leirikesä 2012

 Oma leirikesäni alkoi jo hyvissä ajoin talven puolella, kun päätin lähteä piirin samoaja- ja vaeltajaleiri HuHulle työtehtäviin. Pikku googlailujen ja parin sähköpostin jälkeen löysin itselleni paikan toimistorottien joukosta. Keväällä tavattiinkin tehotiimin kanssa muutaman kerran, ideoitiin mm. deittipalvelu (”etsi kaveria tai leiriheilaa”), Fakebook-seinä ja täydellinen mapitussysteemi. Itse leiri oli 6.-10. kesäkuuta, reippaana tyttönä saavuin paikalle päivää aiemmin raksailemaan. HuHun rakennusleiri tosin erosi ennen kokemistani siinä, että tällä kertaa lähinnä pyöriteltiin papereita :D

Toimistotytöt iloisina :)

Leiri oli erilainen ja hauska kokemus, (lähes) täysin tuntemattomaan porukkaan viikon ajaksi ujuttautuminen sujui harvinaisen kivuttomasti ja uusia kaveruuksiakin luotiin:) Työtehtävistä huolimatta myös omaa ohjelmaa riitti, kiitos vaeltajajaosto mm. lehmiensilittelyretkestä ja perjantain vaeltajabileistä, joihin Päivikin soluttautui mukaan, ei tosin alaikäisenä vaan yli-ikäisenä... Mieleen jäivät myös toimiston tyttöjen suosittelemat riskitiski ja keskiyön limbo, Auntie Mary ja savuava katto, senssipersikka ja mysteeripata, toimiston tyttöjen unohtumattomat haastikset leirilehti Fotosfääriin, ulppaus pomppulinnan mutaveteen, saippuakuplien puhaltaminen, piirihallituksen iltaohjelma, treffi-ilmoitusten tulva sekä vastaan tappelevat laminointikone ja paperisilppuri.

Lehmät ja mä

Välillä oli onneksi aikaa hengähtää, sillä loppukesään olin hamstrannut pari ”pikku” leiriä: Roverway ja RaKiNan oma kesäleiri Adventure, josta Iikku leirinjohtajana kirjottanee enemmän :) Roverway oli taas uusi ja erilainen kokemus, lähemmäs 4000 partiolaista ympäri maailmaa samassa paikassa samaan aikaan syöpyy syvälle verkkokalvoihin pitkäksi aikaa ja auttaa jaksamaan partiosyksyn: meitä on MONTA.

Olin ensin lähössä yksin matkaan, Poneista ei muut päässeet mukaan ja halusin kokea RWn vaikka sitten itsekseni jos ei muuten. Elli ja Essi lähti viime tingassa mulle kavereiksi, tää oli heille viimeinen mahdollisuus osallistua vaeltajaohjelmaan ennen syksyn aikuisuuteen astumista. Saatiin tietää polkumme ja vartiomme, meidän kanssa samalla polulla oli turkulaisia, kirkkonummelaisia, italialaisia, espanjalaisia, itävaltalaisia, irlantilaisia, ranskalaisia ja belgialaisia. Porukkaa polullamme oli huimat 100, ja ekat neljä päivää vietettiinkin yhdessä uhanalaisia perhosia pelastaen, saunoen, Imatrankoskea ylittäen, meloen, ukkosmyrskyä ja sateenkaaria (double rainbow all the way across the sky!) ihmetellen ja Toveri-partioLAIVALLA Saimaan rantoja koluten. Norppia ei näkynyt, taidettiin pitää melkosta meteliä...

Itse leiriosa oli Kilkkeeltä tutuissa Evon maisemissa: bailattiin kaatosateessa, kuivateltiin converseja, syötiin kertakäyttöastioista (joku laski kuuman veden tarpeen pikkasen väärin), herättiin aikasin et vältetään suihkujonot. Ohjelmalaaksoina oli Forest Fun, Aqua Arena, Live Your Life, Creative Corner ja RoverMomentum jossa suunniteltiin vartiolle palveluprojekti. Me päätettiin kerätä TYKSin lastenosastolle leluja ja kirjoja ja mennä henk.koht. viemään ne jollon voitas myös leikkiä lasten kanssa ja lukea niille. Projektin pitäis olla toteutettuna alkusyksyn aikana, katotaan mitä täst tulee... Illat vietettiin kahviloissa, Hungry Heartsissa biletettiin amun pikkutunneille, Holland House tarjos oheisohjelmaa kuten tietokilpailuja, Adventurers Cafessa pystys lukemaan Turun Sanomat... Leirin kruunas yhden iltapäivän ja illan kestäneet Loverway-festivaalit, joissa eri kulttuurit esitteli itseään. Suomen pisteellä tavattiin joulupukki, pelattiin mölkkyä ja syötiin salmiakkia. Viron pisteen jälkeen voi todeta et Kama on hyvää<3 Italia tarjos juustoja ja Nutellaleipiä, HongKongilaiset opetti syömään puikoilla ja islantilaiset tarjoili pahanhajusta kuivattua kalaa (en maistanut). Essi näytti ilmeisen luotettavalta ja päätyi vahtimaan jonkun kanttarelleja.

Viimenen päivä oli haikea, oli ihanaa päästä kotiin lämpimän suihkun ja pehmeän sängyn luokse, mut monia ihmisiä jäi kaipaamaan. Ehkä tavataan Kanadassa 2013, Japanissa 2015 tai Ranskassa 2016, kuka tietää :)

Yhden pyykinpesupäivän jälkeen pakkasin samat kamat takasin rinkkaan ja otin suunnan kohti Kuristenlahtea. Maanantain esitin supeohjelmassa kapteeni Solmusta joka ajoi laivansa karille. Jouduttiin haaksirikkoon, tutustuttiin veneen osiin ja meripelastautumiseen, tehtiin mustikkapiirakkaa nuotiouuneilla, uudet ruokailuvälinepussit ja morseaakkoskorut. Vihdoin toinen laiva huomasi morsetuksemme ja päästiin juhlimaan selviytymistämme!

Tiistaina vuorossa oli matka halki preerian, tehtiin keppihevosia, valokuvasuunnistettiin ja tehtiin itse ruokaa trangialla. Illalla oli vielä Bob-maastopeli yhdessä seikkailijoiden kanssa, peli muodostui melkoiseksi hitiksi myös myöhemmin tarpojien kanssa pelatessa. Juoksin koko illan poliisina pidättämässä varastetun tavaran myyjän apureita, ja hauskaa oli :D Keskiviikon aamu-uintiepisodin ja vierailupäivärumban jälkeen supet lähtivät kotiin ja loppuleiri sujuikin huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Mitä nyt löin pääni hypotermiakelluntaa opettaessani...

Kaiken kaikkiaan mun leirikesä 2012 oli oikeen onnistunut, ihanaa saada välillä yliannostus telttailusta :) Nyt tosin on väsy kahden viikon happimyrkytysputken mukainen, täytyy varmaan kaivaa potero!

-Kaisa

p.s. HuHu-kuvat HuHu2012 viestintä, Roverway-kollaasi Essi "Ässä" Saarinen <3