On asioita jotka saa mut niin onnelliseksi. Katon hymyssä suin partiokuvia ja -videoita muistaen just ne hetket niistä. Oon varmaan niin nolo kun myönnän näit juttuja, mut meinaan ruveta itkee joka kerta kun kuulen sen Hollywood Hills -biisin. Ja itken myös aika vuolaana niagarana aina kun ihanat pienet tekee mulle lauluja. Ja aina kun syön kinuskikastiketta niin on ihan pakko kertoo se tietty vitsi.
Ihan niinku Sanni sano, kesän jälkeen oottaa sitä et näkee taas partiokavereita (tervetuloo meil syömään aamupalaa muutkin kuin Huuska...) pitkästä aikaa. En mäkään sitä huivia silittele pimeässä, mut ootan kuitenkin et nään taas niitä ihmisiä, joista oikeesti tykkään - ootte ihan mielettömiä! Partiossa on niin paljon kaikkea mulle tärkeetä, et en voi ees luetella. Tällä hetkellä mä ihan totta pakahdun sellasesta hyvän olon fiiliksestä, kun ajattelen vaan tätä! Tän päivän flashmobia, kesäleiriä, kaikkea. Mä oon saanut täältä niin paljon hyvää, ettei mitään järkee. Upeita ystäviä, unohtumattomia muistoja, loistavia elämänohjeita ja -viisauksia, rohkeutta toimia, uskallusta kysyä ja kyseenalaistaa, kokemuksia, taitoja elämää varten. Oon saanut kasvaa ihanien tyyppien kanssa, ja tehdä virheitä. Hassu sanoo mut kyllä partio on vaikuttanut muhun tosi paljon. Pikku teinari-Iikku joka vastusti kaikkea ja kaikkea oppi nielemään ylpeytensä ja näytti muille et musta todellakin on muuhun kun kiukutteluun. Ne jutut joista onnellisuus rakentuu on ihan pieniä, ne pitää vaan löytää ja niistä pitää nauttia.
Tän kaiken hekutuksen jälkeen on pakko pureutua niihin asioihin mitkä ei sit taas sytytä mua partioon, ei sitten yhtään. Yks niistä on sellanen pikkuasioista nillittäminen. On okei olla jotain mieltä ja kertoa se, mut hei aikuiset ihmiset vois välillä mennä itteensä ja miettiä miten asian vois ilmaista fiksusti. Kiva siin on mennä huutelemaan et "ää vitsin tyhmä juttu, ei täs oo mitään järkee" kun jotkut on tehnyt projektia/tapahtumaa monta kuukautta. Aa ok, hieno hattu hermanni ja hauki on kala. Siinä vaiheessa kun on siirrytty teini-iästä onnellisesti aikuisuuteen joku 10 vuotta sitten niin luulis et keskustelutaidot olis kehittyneet siitä ysiluokan meiningistä, ei kuitenkaan aina ole ja se vie makua välillä koko touhusta.
Toi on kuitenkin onneks yks ääripää, suurimman osan ajasta voin iloisesti hymyillä ja rakastaa partiota. Nyt kun oon saanut ärsytyksen purettua, katon vielä kerran noi huomisen avoimien ovien kuvat. Ja muistan taas miksi jaksan tehdä tätä viikosta toiseen.
Suurella rakkaudella,
Iikku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti