Käytiin neljän Mansikkaponin voimin testaamassa boulderointia Turun Bouldertehtaalla, siinä TYKSin lähistöllä. Ennakko-odotukset Maijaa odotellessa ei olleet katossa, esimerkiksi "tääl eteisessä haisee sukkahiki", "siis vitsi tääl on muitakin", "jos meit olis enemmän ni tä ei olis noloo" ja "soitetaan Maijal et tä oli kiinni"...
No, Maija kuitenkin saapui ja mentiin kokeilemaan kenkiä. Pienen sovittelun jälkeen löytyi kaikille mukavat (lue: kivuliaat ja varpaita painavat) kiipeilykengät. Kiitos kenkä- ja rata-avusta SUPER-IINEKSELLE jonka bongasin muiden kiipeiijähuippujen lomasta.
Meet my friend, Super-I |
Pienten alkubriiffien jälkeen päästiin seinälle, ja no. Sehän oli tietty ihan mahtavaa touhua! Alkujännityksen jälkeen kiivettiinkin seiniä ja kiviä ihan liekeissä, tietty niitä helpoimpia (vielä) mut kuitenkin. Se fiilis kun vihdoin koskee molemmilla käsillä viimeistä otetta, ihan törkeen makee tunne!
Meinattiin Emmin kanssa, et vaihdetaan partio bouldaamiseen. Et tiiätte sit jos meit ei näy niin mistä löytää! No ei kai, hyvä vaihtoehto kakkosharrastukseksi ;)
Alinan kanssa kotiin kävellessä huomas, et jalatkin oli vähän voimattomat. Mieletön puolentoistatunnin intensiivinen treeni, kattoo mitä kädet sanoo huomenna... Arvosana tän päivän kokemuksen jälkeen kuitenkin 5/5, Mansikkaponit suosittelee!
- Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti