Adventure 2012 - fiiliksiä

VAROITUS: sisältää kesäleirihehkutusta ;)

Kesäleiri on nyt ohi, ja pakko sanoa että olo on samaan aikaan haikea ja helpottunut. En ehkä ihan täysin ymmärtänyt mihin talvella lupauduin - kesäleiri partiojohtajakurssin välitehtävänä on kuitenkin reilusti aikaavievä. Nyt oon kuitenkin montaa kokemusta ja oppia rikkaampi!

Seikkailijoilla, tarpojilla ja samoajilla leiri alkoi pyöräilyhaikilla. Sudenpennut touhusivat maanantaina merihenkisesti, ja tiistaina valloitettiin preeria. Keskiviikkona oli koko päivän kestävä vierailupäivä, jolloin päästiin mm. askartelemaan tunturisopulimaskotit, ramboratailemaan ja kalliolaskeutumaan. Torstaina lähdettiin uimarannalle, suunnistettiin rogaining-henkisesti, kokkailtiin itse ruokaa ja loppupäivä mentiin "oma päivä" -tyylillä. Vaeltajat pääsivät purjehtimaan ja nauttimaan hyvästä seurasta (kiitos Ponit, Sari ja JoPot!). Perjantaina ohjelmaa oli jokaiselle ikäkaudelle erikseen; seikkailijat tekivät mereen liittyviä juttuja, tarpojilla oli melontaa, ensiapua ja maastopeliä ja samoajat joko purjehtivat tai pyöräilivät. Sama meno jatkui lauantaina. Lauantai huipentui Kurisrockiin ja vartioiden omiin biiseihin jotka saivat leirinjohtajankin kyyneliin. Yöllä oli vielä leirikaste ja sunnuntaina herättiinkin hieman väsyneempinä kuin aiemmin. Sunnuntaina oli enää leirin purku ja sitten lähdettiinkin haikein mielin kotiin ja kohti uusia seikkailuja.

Haluun kiittää kaikkia, jotka antoi oman panoksensa leiriin - raksalla, ohjelmissa, muonituksessa ja kaikessa muussa. Ei näitä juttuja tehdä yksin, ei todellakaan. Mun mielestä on ihan mahtavaa huomata, miten paljon aikaa annettiin leirin suunnitteluun ja toteutukseen. Leirintekoporukka oli ihan mieletön!! Kiitos myös reippaat Flamingot ja ennenkaikkea kiitos kaikki 72 leiriläistä, olitte mahtavia kaikki :)

♥: Iikku

PS. ei se leiri viel oo ohi, kololla näyttää tältä....

4 yötä leiriin!

Tässä kuvalliset ohjeet leiriportin / muun leirirekvisiitan tekoon. Varma onnistuminen!

Tarvikkeet: maaleja, siveltimiä, tärpättiä, rättejä, pahvia, vaneria, Kentsu, jäätelöä, teippiä, kahvia, teetä, puhelin, lyijykynä, viivotin, paperia, maalausvaatteet, muistilappuja, äiti ja auto.

Vaihe 1 - Aja Raision läpi Kentsu ikkunassa. Ihmettele koko matkan ajan pitkiä katseita ja tajua asia kotipihassa

 

Vaihe 2 - Ravaa puoli tuntia autotallin ja kodin väliä ja tuo yksi tavara kerrallaan. Tee siskon housuista paremman puutteessa pari rättiä.



Vaihe 3 - Aina kun olet saanut hyvän maalausdraivin päälle, ala puhumaan puhelimessa. Juoruile parikymmentä minuuttia, ja juttele sen jälkeen kolmen sudenpennun vanhemman kanssa. Tämän jälkeen syö jäätelöä, tekstaa ja soita jälleen yksi puhelu, vaikka aiheesta stetson-hatut ja kivet moottoriteillä. Kun jatkat maalausta, muista maalata myös vaatteesi, kätesi, jalkasi ja naamasi.

 

Vaihe 4 - Lähde sisälle tulostamaan sapluunaa leirin logoa varten. Sisällä tajua, ettei kyseisellä koneella ole netistä ladattua fonttia. Avaa kone silti vain muistaaksesi, ettet tiedä äitisi salasanaa. Piirrä kirjaimet käsin.

Vaihe 5 - Kun olet valmis, töki sivellintä sinne sun tänne, jotta saat kivoja kukkia/heinää/taloja/muuta roinaa. Ihastele työsi jälkeä, ja siivoa kaikki maalit / muut välineet pois vain tajutaksesi, että myös festarikyltti piti maalata. Sen maalattuasi siivoa uudestaan ja seuraavaksi voitkin sitten lähteä hakemaan bassopatteria, megafonia ja turvaliivejä!

Nyt enää sit peukkuja pystyyn, että olis hyvät säät! Hehheh :) Palaillaan sit leiriviikon jälkeen niiden tunnelmien JA mahtavien fiiliskuvien kera. Tiedossa on älyttömän siisti seikkailuviikko, hyvää ruokaa, hauskoja iltaohjelmia ja ennenkaikkea mitä parasta seuraa!

♥: Iikku

Tervaiset terveiset Kuriksesta !

Leiripaikkamme Kuristenlahden talkoovuorot on jaettu kuukausittain eri henkilöille. Heinäkuussa vastuuvuorossa oli Iikku joka valitsi kamuikseen Mansikkaponit. Keskiviikkona suunnattiin siis pienellä vaeltajaporukalla Kurikseen.

Matka pysähtyi heti alkumetreillä Ihalan Siwaan (<3) josta haimme herkkuja matkalle (matkaa n. 30min....). Iikku ja Sanni tyhjensivät koko herkkuosaston Kaisan tyytyessä maukkaisiin riisikakkuihin. Salamannopeat check-in:it Foursquareen ja matka Kurikseen sai jatkua.

"Tehokas" tervaaja

Leiripaikalla Loru & pojat olivatkin jo täydessä työn touhussa. Kaisa lähti kantamaan risuja uusien portaiden tieltä team Huuskan jäädessä hienosäätämään porraslankkujen lovia. Pian päästiinkin jo asian ytimeen - tervaamiseen. Onnellisina laitoimme sudit heilumaan ja pian lankut olivatkin saaneet kauniin ruskean pinnan. Tervaamisen riemusta sudimme vielä ilmoitustaulun ja KilliNalli-kyltin samalla sävyllä. Olisimme halunneet tervata koko Kuriksen, mutta siihen emme valitettavasti (ja muiden onneksi) saaneet lupaa...

Kahdeksan maissa rupesimme tekemään lähtöä, sillä tehotiimimme jäsentä Sannia kutsui yövuoro. Pakko oli kuitenkin päivittää taas Foursquareen sijainti ja napata pari pistettä... Kotimatka sujui mukavissa fiiliksissä ensi keskiviikon vaeltajakokousta suunnitellessa!

Porrastalkootervaisin,

Iikku ja Sanni

PS. Muut servaa, mä tervaan XD

yöllisiä siivouksia

Joka kesän MustGo- tapahtuma RuisRock, joka järjestetään Turun Ruissalossa, sai tänä vuonna hieman erilaisen perspektiivin, kun lippukuntamme päätti kartuttaa mökkirahastoaan menemällä johtajaporukalla siivoamaan ruissikansan jälkiä YÖLLÄ. RaKiNa osallistui siivouksiin la-su ja su-ma välisinä öinä. Me vaeltajat lähdettiin innostuneina su-ma väliseen siivousrääkkiin.

Odotimme valtavaa roskamerta, jota päästäisiin suurinpiirtein "lumikolilla" siirtelemään paikasta A paikkaan B. Todellisuus nyt oli hieman erilainen.. Tässä siis pääpiirteittäin mitä tapahtui:

Kokoontuminen oli klo 2.50 Ruissalon hiekkakentällä, joten päätin ottaa itse pienet torkut aikasemmin illalla. Se ei sinänsä ollut kauheen järkevä ajatus, sillä sain avattua silmät kunnolla vasta, kun jo olin ajanut autolla tapaamispaikalle, josta me vaeltajat ( Sanni,Iikku, ja Kaisa) jatkoimme matkaa Ruissaloon URHEASTI pyöräillen (lue: harmitti kun muut tuli autolla). Myös neljäs vaeltajavartiomme jäsen Katri saapui paikalle, tosin autolla. Saatiin paikan päällä neonoranssit<3 liivit ja työhanskat sekä sekavaa ohjeistusta mistä kaikkialta pitäisi yön aikana saada siivottua. Sen verran ymmärrettiin, että joka ikinen pienen pienikin tupakantumppi pitäisi jokaisesta kiven kolosta ylös kaivaa. No se osoittautui hieman hankalammaksi mitä kuviteltiin, aamulla kiitti selkä kyyryssä kävelystä ja kädet tuoksui kuin kukkaset<3 Tai sitten ei...

Siivoukset kesti yhteensä klo 3.00-9.00, eli semmoset kuusi tuntia. Välissä oli leipä ja kahvitauko, naminami!
Työ ei itsessään ollut mitenkää hohdokasta, mutta oli se kyllä semmonen kokemus, mitä ihan jokainen ei pääse kokemaan! En ainakaan ite oo koskaan päässyt festarialuetta näkemään niin, että paikalla alle 20 ihmistä. Ja mikä sen mukavampaa aamuyön pikkutuntien viettoa kuin hyvässä seurassa. Juttu aina parani mitä väsyneimmiksi tultiin, paitsi Kaisalla joka melkeen nukahti pitäessään haravaa pystyssä :) Siihen lopputulokseen tultiin yhdessä mielin, että jos ens vuonna nähdään Ruississa jonkun heittävän tupakan tumpin maahan, niin vähintään syötetään se sille tai jotain muuta mukavaa ja iloista :) Mutta ainakin voidaan ylpeinä sanoa, että kyllä se Ruissalo jäi semmoseen kuntoon, että sinne kehtaa ensi vuonnakin hyvillä mielin mennä rokkailemaan! Ja ehkäpä nähdään taas kolmen aikaan yöllä haravat kädessä.. ikinä ei voi tietää ;)

Kesäisin ja väsynein tunnelmin, Sanni.

PS. aamulla käytiin vielä morottamassa Kaisan "Mansikka"ponia, kukkaa <3

Flowpark

Tähän tulee joskus ehkä kuva kun 1) oon pyytänyt sitä Sarilta 2) jos ollaan ees vähän ihmisen näköisiä :)

Eli vihdoin saatiin syksyiset suunnitelmat toteen ja mentiin porukalla kiipeilemään! Ennen ekaa rataa iski lievä epätoivo ja jalkojen tärinä, mut pian kiidettiin yläilmoissa esteeltä toiselle. Kiipeily vaati ihan mieletöntä keskittymistä (ja toisinaan vahvoja käsilihaksia...!) mut muiden tsempatessa kaikkein kiperimmistäkin jutuista selvittiin kunnialla.

Kun edellä kulkeva (Iikku) jää jännittämään tasanteelle ennen liukua, niin sen voi työntää alas (Sari). Vaihtoehtoisesti voi harrastaa ihmiskeilausta ja ottaa vuosisadan vauhdit liukua varten. Tai sit heiluttaa puuta, jonka latvassa osa porukasta tärisee. Myös maiseman katselu liukuvaijerin puolestavälistä on ok, samoin kun rentoutuminen tasanteella hyvän kirjan ja jätskin parissa. Toisaalta voi tehdä kivoja tatuointeja puista löytyvien suunnistusleimasimien kanssa tai kompastua omiin jalkoihinsa jo ennen radalle pääsyä.

Todistimme myös pelastustilannetta, kun yhden naisen pelastuspartio otti tehtäväkseen vaeltajakamun auttamisen pois radalta. Urheana kipitin pyörivien tukkien yli, liisin kuin sudenkorento pisin kapeaa vaijeria ja tanssahtelin tupla-putkien yli, ja näin korkeanpaikankammoinen vaeltajakin tunsi pian tukevan maan jalkojensa alla. No ok, ihan näinhän se ei mennyt...Mut läheltä liippaa kuitenkin!

Kiipeilyn jälkeen RaKiNan vaeltajaosasto siirtyi evästämään ja parantamaan maailmaa Skanssin aurinkoiselle pihalle (loistava salajuoni voidakseni tarkistaa et mun pyörää ei oo viety hehheh). Liuko päätyi gourmet-ateriaan mozzarellan ja appelsiini-porkkanamehun muodossa. Kaisa nautti kokista coolista pullosta Sannin syödessä subia ja Katrin syödessä jätskiä. Itse totesin mansikkakivennäisveden juomisen olevan so last season, ja nesteytin sen sijaan omat housuni ja Sannin selän. Pohdimme syntyjä syviä ja päätimme, että syksyllä otetaan osaa Aika Luovuttaa -kampanjaan ja mennään koko vartion voimin luovuttamaan verta (ja syömään kaikki ruuat, varautukaa).

Kiitos kivasta ja nauruntäytteisestä illasta!
Iikku

Paras tapa viettää tiistai?

No en nyt parhaasta tiedä mut on suunnistuskisat ihanassa auringonpaisteessa ihan varteenotettava vaihtoehto, eiks vaan :)

Homman nimi oli siis piirinmestaruussuunnistus Salossa, jonne RaKiNa lähti viiden henkilöauton voimin. Henkilöautot ei siis suunnistaneet vaan niiden sisällä olevat ihmiset, aaaaaaahahahahahahaha, joo oli huono.
Paikanpäällä käytiin "pikaisesti" vessassa (terkkuja vaan tiedät kyllä kuka <3), lämmiteltiin hiukan, lähetettiin lapset radalle, panikoitiin (minä panikoin) ja sit lähettiin radalle (suunnistusradalle siis).

Maaliintulon jälkeen perus juoruumissetit ja huonot läpät, jonka jälkeen lähettiin kohti Raisiota. Kotimatkalla autokoulun juuri aloittanut allekirjoittanut koki suuria valaistumisen hetkiä liittyen ohitusnopeuksiin. Todistimme myös tökerön kolmion takaa kiihdyttelyn ja poliisiratsian, johon ihme ja kumma kukaan ei kärähtänyt.

Kun jutun taso on tämä ja kello on jo noin, on syytä toivottaa hyvät yöt kaikille. Hyvä mieli luvassa jos tsekkaat RaKiNan tuloksia allaolevasta linkistä!
http://www.leiriveikot.com/suunnistus2012/

Ja koska suunnistuskisoissa sunataan eikä valokuvata, niin kuvitelkaa mielessänne metsää ja rastilippu tähän kohtaan :)

♥: iikku

RaKiNa, RaKiNa, tyttövoimaa Raisiosta! -eli paraatifiilikset

Sunnuntaina 6.5. lippukuntamme osallistui L-SP:n 85. partioparaatiin ja me Mansikkaponit oltiin tietty myös edustettuina rumpuryhmässä, suomenlipuissa, supeja kaitsemassa yms. Kyltin- ja lipunkannon luovutimme tänä vuonna suosiolla uusille samoajille. Ite koin paraatin vähän eri vinkkelistä kuin aiemmin, seisoin tuomiokirkon portailla Mannerheimsolkirivistössä Maijan kanssa. Vaikka vaihtelu virkistää, ni täytyy sanoa että mieluiten sitä marssii oman porukan mukana.

Paikalla oli noin 4000 partiolaista ja näkymät portailta olikin hulppeat. RaKiNa voitti piirin toimintakilpailun jo tokan kerran koko kisan kaksivuotisolemassaolon aikana ja erityisen hauskaa olikin rakinalaisten siitä johtunu eturivipaikka, vilkuteltiin Maijan kanssa tutuille:) Kaikki puheet ja muut muodollisuudet kuului super hyvin portaille, vaikka Maikki paraatinkomentajana saikin taistella väärällä korkeudella olevan mikin kanssa. Kun Inka ja supe-seikkisvahvistukset vastaanottivat toimintakilpailupalkinnon (eli vessanpytyn kannen) kaikui RaKiNan uus huuto ekan kerran julkisesti. Ja nimenomaan kaikui, supet oli söpösti jäljessä :)

WC-pöntön kansi luovutetaan takaisin omistajilleen ;)

Mulle oli annettu tehtäväksi kantaa Marskinsaajien kylttiä, joten kun lähtökäsky kävi siirryin hermoillen paikalleni (järjestyksessä piirin suomenlippu-lippulinna-piirinlippu-paraatinkomentaja-minä-muut marskinsaajat-soittokunta-marssijat...). Lippulinna mutkitteli joka ikisen kulman, hassun näköstä, mut onneks piirin lippu suoristi taas joten marssi meni harvinaisen lepposesti. Mitä ny kädet jäätys:) Teatterin kulmalla hypättiin bussiin, odoteltiin viel soittajia mukaan ja ehtisin nähdä RaKiNan osaston ylittämässä Teatterisillan. Sanomattakin selvää et olin superylpeä, tyylikkäät rivistöt koko sillan mitalta ja kaheksan hengen rytmiryhmä. Rakinalaiset suuntas teatterin taakse jätskille ja meidän bussi otti vihdoin suunnaksi Turun hautausmaan. Vähän ajattelin sitä jätskiä bussissa istuessani mut meille oli onneks järkätty mehutarjoilu ni ei tullu itku :D

Minä. Erittäin hermostuneena.

Hautausmaalla järjestäydyttiin parijonoon ja marssittiin suomen- ja piirinlipun perässä yksinäisen rumpalin säestämänä sankarihaudoille, johon laskettiin havuseppele piirin tervehdyksen kera. Laulettiin Partiomarssi, kuunneltiin lyhyt puhe ja puhallinorkesterin soitantaa, marssittiin takasin busseille ja suunnattiin VPK-talolle. Bussi kiersi keskustan ympäri, viimiset oli vielä marssimassa. Ikkunasta bongasin et ihan viimesenä tulee Partiomuseon porukka ja sen jälkeen toimitsijat yms ja TuMen soittokunta. En ollu ennen edes pohtinu et kuka on vimppa.

Piirin varajohtaja pisti mua vahingossa Marskin neulalla. Nauroin. Sattui.
Maijan poski havaittavissa lettipään takana:)

VPK-talolla söin kakkua ja kuivaa pasteijaa ja bongasin hirmusesti tuttuja joita ei ollu taas tullu nähtyä vähään aikaan, joten ens vuonnakin ois kiva nähä, sama paikka sama aika? :) RaKiNan edustusosasto eli Megahai plus minä istuttiin koko juhla (tällä yritän sanoa et me ei voitettu yhtään pystiä, mut tultiin kummassakin kisassa neljänneks). Paikalla mm. SP:n puheenjohtaja Heidi Jokinen joka jakoi Hopeasuden #115 jonka piirinjohtaja Heikkilä pudotti lattialle (ei menny rikki...) Lisäksi jaettiin L-SP:n kultaiset ansiomitalit yks ja kaks, wow! Vaeltajajaoston Pekka sai L-SP:n pronssisen ja tuli noutamaan sitä täyspunaisissa, valkosia ilmapalloja selässään. Vaeltajajaosto oli siis markkinoimassa verenluovutuskampanjaa... Sain myös 'Syty partioon!' pinssin, oisin halunnu semmosen mis lukee 'Sytyin!' mut ei :( Anna tosin valitti omastaan jollon Inka ryösti sille uuden, ja opin Annalta et aina pitää valittaa kovaan ääneen ja aina pitää olla vastaus kaikkeen. Kiitos viisaista sanoista!

Supejen maskotit myös marssissa mukana.
Kuvassa Pöllöjen oma Pikku-Pöllö :)

Paraatia on viimeaikoina kritisoitu niin partio- ku muussakin mediassa vanhanaikaseks ja sotilaalliseks, turhaks tapahtumaksi. Itelleni marssi alottaa kevään, koen sen joka vuosi järjestettävänä ilosena kevään juhlana jossa meil on mahdollisuus näkyä ja kuulua. Marssi luo sekä lippukunnan että piirin omaa me-henkeä, tuo esiin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ja antaa loistavan tekosyyn kiittää ja palkita, olkoon palkintona sitte jätski tai jotain painavampaa :) Ekaa kertaa koettu VPK-talon juhla vaan vahvisti tätä fiilistä.

Ja tosiaan, L-SP:n vaeltajajaosto haastaa kaikki yli 18-v verenluovutuskampanjaan.Kampanja starttas paraatijuhlassa ja mukaan voi ilmottautua www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/aikaluovuttaa Eniten luovuttanu vaeltajavartio voittaa joten miten olis jos mobilisoiduttais Mansikkaponit ja vietäs taas voitto kotiin, mä ainakin meen jo tällä viikolla :) Kannattaa myös tyksiä Aika luovuttaa -fbsivusta www.facebook.com/AikaLuovuttaa

-Kaisa

ps. Kuvat (c) Kari "godfather" Hakkarainen. Olet paras<3
pps. Kannattaa tsekata tän päivänen (7.5.2012) Turun Sanomat sivu 6, tuttuja naamoja!