Scout we can

Hyvää alkanutta partioviikkoa kaikille!

Tänä vuonna partioviikon teemana on Partiolaiset kaikkialla - nakkikiskalla, konsertissa, tukioppilaana, vegaanina ja niin edelleen.. Tästä innostuneena päätin itse miettiä missä kaikkialla voisi itse kuuluttaa olevansa partiolainen ja mistä ei ajattelisi partiolaista löytävän tai heti ei yhteyttä asian ja partion väliltä löytäisi. Nyt kun oikein kovin koitan pohdiskella, ei mulla ainakaan tule semmoisia paikkoja pahemmin mieleen. KAIKKI (ainakin melkein) mitä teen pystyn rinnastamaan mun uljaaseen harrastukseen; soitan kitaraa - soitan sitä iltanuotiolla, koulussa opiskelen muun muassa ensiapua - harjoittelen, toteutan ja opetan sitä lippukunnassa ja kisoissa, vietän aikaa kavereiden kanssa - tapaan partiossa aivan huippu tyyppejä. Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin mutta jostain syystä (ehkä kellonaika ja väsymyksen määrä) en nyt sitä jatka. Tätä voi pohtia itsekseen ja miettiä tilanteita, joissa partiosta kertominen vois nostattaa ja kasvattaa keskustelua. Tästä hyvänä esimerkkinä partion Hissitarina. Itse kirjoitin hissitarinan supejen iltatarinaksi ja täytyy sanoa, että ajatukset virtaa sen jälkeen ja toivottavasti jokainen kuulolla ollut supekin tekee oman hissitarinansa ja kertoo sen kaverilleen. On taas pakko kertoa kuinka kivaa on olla partiolainen!


ps. jos et vielä ole Scout.Me.In- ryhmän jäsen facebookissa, tee se nyt ! Piristystä jokaisen paperipartiolaisen ja facebookkaajan mieliin! Scout.Me.In !

Sanni

Venekurssilla

Moi!

Oltiin eilen Jennin kanssa JoPojen venekurssilla opettelemassa purjehduksen perusteita. Kokemus ja tietotaito kummallakin nollatasoa, mut hienosti pärjättiin (ja hienosti kykenin myös opettamaan juttuja seikkailijoille, pätemisen jalo taito!)

Käytiin läpi ohitussääntöjä, merimerkkejä ja muita vastaavanlaisia juttuja. Saatiin myös hyvää ruokaa, kuten partiossa on tapana ;-) Mun ruokahalua testattiin kauhukuvilla, -videoilla ja -tarinoilla, mut edes silmäleikkauksesta kertova opetusvideo ei estänyt mua nauttimasta lihapullista.

Oli kaikinpuolin mukava päivä! Vähän erilaista partiota poikien seurassa, mut ihan hyvällä tavalla. Ja kesällä sit merelle, jeejeejee!

- Iida

Ps. Pesisitkö hampaat kaverin hammasharjalla, vai jättäisitkö pesemättä? Siinäpä ajatuksia herättävä pohdinta...

Ice Age

Nyt tuleekin päivitystä ihan reaaliajassa, eli terkkuja siis makuupussin lämmöstä :) KilliNallien kaikken kolmen teltan asukit ovat hiljentyneet (taka)talviseen yöhön tähtien alle ja ainakin meidän savussa on ihanan rauhallista.

Mä oon päässyt nauttimaan vaan niistä talviretken parhaista puolista, eli öistä talviteltassa kaminan rätinään nukahtaen — ja kyllä, ainakin tässä teltassa kamina on puksuttanut tasaisesti, nukunhan mä, prasumestareiden kasvatti, täällä. Tosiaan saavuin alueen talviretkelle eilen just sopivasti (muutaman mutkan kautta...) iltaohjelmaksi ja iltapalaksi, vietin yöni teltassa heräten aamulla Sarin kannustavaan toteamukseen: "Iikku, herää, sun tarvii kohta lähtee ajamaan!" No mä reippaana lähdin, olin kahdeksan tuntia töissä ja ajoin takaisin laittamaan kaminan tulille, pelastaen telttani kylmyydeltä. Jee!

Muut retken vaeltajat on jossain vaeltajien navettabileissä, oon vissiin vähän tylsä kun pesin hampaat, paikkasin yhden haavan sormeen veistäneeltä ja laitoin tytöt ja itteni nukkumaan... Musta on kyllä ihanaa olla just tässä, suojassa kylmältä tuulelta ja kuunnella tota tulen ääntä. Parasta. Ei talvi oo mitään jos ei pääse kaminatelttaan yöksi!

Mut nyt laitan silmät kiinni ja puhelimen pois. Hyvää yötä ja kauniita unia!

Iikku

Ps. Kipinävuorolaisten kuiskailua: "Hohkaako se kamina?" "Jes, hohkaa!"

Talviurheiluviikonloppu

On varmaan tullut selväksi, miten monipuolinen harrastus partio on. Tätä väitettä on taas todistettu viikonlopun aikana kun Mansikkaponit ovat harrastaneet talviurheilua ihan urakalla.

JoPot järjestivät lauantaina laskettelumatkan Himokselle ja tottakai me kerättiin huippuporukka mukaan rinteeseen. Ponitiimi koostui mun lisäksi Altsusta ja Sannista ja vahvistukseksi mukaan saatiin Sari, Anna ja Sofia sekä KilliNallien ulkopuolelta vielä Jeremi ja Tomppa. Päivä sujuikin sit hyvillä mielin (lukuunottamatta telemarksuksien puutteesta aiheutunutta surkua) rinteessä välillä isommalla ja välillä pienemmällä porukalla. Nähtiin erilaisia taidonnäytteitä ja taisin mä laskea yhden mustan rinteen sukset kädessä istuen, kun se osoittautui turhan jyrkäksi vaikka Sanni ja Alina muuta alkuun koitti väittää. Koettiin myös pikku hissiepisodi kun jäätiin ihailemaan uh, niin iihhanaa kotimaista metsää ja unohdettiin hypätä pois tuolihissistä. Oikeesti oli vaan kylmä ja haluttiin kasautua tuulensuojaan lumikinoksen viereen... Himoksella on muuten tosi kuivat lastenhampparit, vaikka kyllä niilläkin nälkä lähti.
Ihan superkiva päivä, vähän erilaista partiota tällä kertaa eikä vastuuta muista kuin itsestään, rentouttavaa! Ens vuonna lähetään varmasti uudestaan :)

Sunnuntaina vuorossa oli "linen" hiihto. Line lainausmerkeissä(senkin rutkut!!!!), koska paikalle saapui loppujen lopuksi vain kolme henkilöä - Anna, Sari ja minä. Hiihdosta mainittakoon se että kahdella ensin mainitulla on hieman eri pohja tolle luisteluhiihdolle kun mitä mulla ja lopputulos on se, että haluan ekan kierroksen jälkeen vaan itkeä. No ehkä en ihan, mut aikamoista kannustushuutoa Anna sai tokan kiekan ekassa ylämäessä tykittää ja vähän tehostaa hutkimalla mua sauvalla. En mäkään kuulemma ihan toivoton tapaus ollut, tekniikka ihan hyvä ja nyt sit vaan kova reeni lopputalven ajaksi käyntiin! Ja oikeesti oli kyllä kivaa hiihtää kun on kaks tsemppaavaa personal traineria mukana, halusin vaan vähän valittaa, hehheh! Sunnuntaista ei oo kuvia, kuvitelkaa semisti väsynyt meitsi!

- Iikku

Yksipuolinen mielikuva, monipuolinen todellisuus.

Kirjoitin omaan blogiini viikonlopputerkkuja ja päädyin loppujen lopuksi paasaamaan partion imagosta. Kaikki lähti tämän viikonlopun vaeltajatapahtumasta, Jäänmurtajasta. Lähdin viettämään tapahtumaa Iikun ja muiden Mansikkaponien kanssa. Kuitenkin Iikku lyyhistyi sängyn omaksi perjantaiyöllä ja lähti lauantaiaamulla kotiin potemaan. Koska en itse oo pahemmin käynyt piirin järjestämissä tapahtumissa, on mun partioystävät lähinnä omasta lippukunnasta.  Ja koska muut Mansikkaponit on tässä hieman aktiivisempia, olin hieman ahdistunut asiasta. Vaikka välillä olin vähän loner ja seinäruusu, lauantai-iltaa kohden alkoi tuttavia tulemaan, sillä partio ei ole mikään sisäänpäinkääntynyt insidepiirikerho. Kun vaan meni juttelemaan muille, pääsi mukaan pelailemaan ja juttelemaan. Lisäksi aivan huippu päiväohjelma lisäsi fiilistä! Missä muualla viikonlopun aikana pääse jäihin uiskentelemaan kastumatta, katselemaan sotilaspojuja ja laivaston maisemia, kokeilemaan uusia urheilulajeja, ratkaisemaan murhamysteeriä ja tekemään oman elämän aikataulu ja rentoutumisremppaa? Muita tällaisia harrastuksia ei taida paljoa olla. Ainakin ne jää yhden käden  sormilla laskettavaksi.

Silti kuitenkin monelle ulkopuoliselle partio on solmujen tekoa ja kirkossa istumista. Meidän lpk:n yksi jäsen kirjotti loistavasti partiosta ja imagosta, kuinka ulkopuoliset näkee paetiolaiset nössöinä ja outoina, kun taas toiminnan harrastajat itse näkee monipuolisuuden ja ei toiminnasta luopuisi hevillä.

Partion monipuolisuus on mulle ja muille sitä harrastaville jo oikeestaan itsestäänselvyys. On ihan normaalia, että viikon leirin aikana kalliokiipeillään, harjoitellaan ensiapua, pidetään festarit, lauletaan pari tuntia nuotion ääressä, suunnistetaan, purjehditaan, tehdään itse päivän ruuat ja kaikkea muuta! Ja tähän päälle vielä kaikki muu ohjelma mikä MEIDÄN kesäleiriltä löytyi. Ei hassummin vai mitä? Haluisitko säkin päästä kokeilemaan kuivapuvun kanssa uimista? Tai testata jotain uutta urheilulajia josta et oo ikinä kuullutkaan? Tai vaikka melomaan kuumana aurinkoisena kesäpäivänä parhaiden kavereiden kanssa? Kävellä Rukan portaat kesähelteessä? Oppia ottamaan vastuuta muista ihmisistä sekä opettaa heille asioita, joilla elämässä pärjää?Ylittää itses kaikilla mahdollisilla tavoilla joita keksit? Sitä mä teen viikoittain, kuukausittain, vuosittain. Partiossa saa kavereita. Ystäviä. Ihmisiä jotka ottaa sut semmoisena kun olet. Ei semmoisena kun he haluu sun olevan. Vaikka verkkarit ja verkkopaita päällä. Vaikka hiukset pystyssä ja naama rasvasena. Tai no meillä Mansikkaponeilla on hieman hifistelyä havaittavissa.. Sekin vaan tervettä ja hauskaa!

Sanni

Jäänmurtaja 18.-20.1.2013

L-SP:n vaeltajajaosto, tuo ahkerasti ahertavan vaeltajan arjen pelastaja, järjesti jo toista kertaa vain vaeltajille suunnatun viikonlopputapahtuman. Viime vuonna Seurapiirissä meitä Rakinaisia oli paikalla kaksi, tällä kertaa lähdettiin viiden hengen voimin valloittamaan Jäänmurtajaa.

Tapahtuma alkoi perjantaina TuMen kololta Turussa, jossa vietimme myös ekan yön. Ilta koostui toisiin tutustumisesta, merellisistä aktiviteeteista (bingo, karaoke, buffet yms). Saimme myös mystistä informaatiota lauantain iltaohjelmaan liittyen. Illan päätteeksi jotkut hyödynsivät vielä TuMelaisten kolota löytyviä saunomis- ja uintimahdollisuuksia. Vihdoin kömmimme makuupusseihin nukkumaan :)

Aamulla jouduimme valitettavasti hyvästelemään yön aikana kipeytyneen Iikun :( Aamupalan jälkeen oli reipas pakkaus ja siivous, jonka jälkeen mentiin ulos heivaamaan tavarat bussiin. Joku valopää oli kuitenkin pitänyt bussia yön yli sisätiloissa, ja tavaratilan luukkujen lukot olivat tietysti jäässä. Odottelimme ulkona -25 asteen pakkasessa uutta bussia saapuvaksi. Hetken näytti pahalta toisenkin bussin kanssa, mutta kuski sai onneksi luukut revittyä auki.

Päämäärämme oli Pansion sotasatama, ja matkan aikana saimme kattavan esittelyn reitistämme "laivan" keskusradion kautta: "katkoviivaa, katkoviivaa, katkoviivaa, bussipysäkki, valotolppa, katkoviivaa, katkoviivaa..." Perillä meidät käskettiin kolmiriviin, "kolme peräkkäin monta vierekkäin". Päivä koostui kolmesta pisteestä joita eri rivit kiersi eri järjestyksessä: EA:sta, joka sisälsi hypotermiaa, varpaanpaleltumia ja Anne-nukkeja, laivakierroksesta, jossa tutustuttiin öljyntorjunta-alukseen ja sen komentosillan hienoihin namikoihin ja viimeisenä muttei vähisimpänä yhtä lailla pelätystä ja odotetusta uinnista hyisen jäisessä meressä.

EA:n aiheena oli tosiaankin hypotermia ja kylmässä elvyttäminen. Muistiin jäänyttä mm: jos varpaat palelee kannattaa laittaa lisää villapaitoja päälle. Jos tämäkään ei auta, laita kaveri kärsimään ja tunge varpaasi hänen vatsaansa vasten. Kylmässä eloton ihminen voidaan pelastaa vielä yli tunnin kuluttua. Jatka siis elvyttämistä, paitsi jos tyyppi alkaa näyttää Öziltä. Coolmax-sukkia ei kannata käyttää pakkasella.

Huisii!

 Laivakierroksella saatiin laivakokilta lämmintä mehua, ja paatti oli myös itsessään ihanan lämpöinen <3 Solttupojat (Silakat) esittelivät venhosta ja sen komentosiltaa meille. Kahden ohjelmapisteen jälkeen vuorossa oli ruokailu varusmiesravintolassa. Valitettavasti varusmiehet söivät eri aikaan kuin me, mutta ruoka oli tosi hyvää ja vessajonot pitkiä. Jälkiruoaksi vielä mansikkakiisseliä ja vaniljakastiketta, paitsi laktoosivammaisilla oli kerrankin tuuria ja saatiin jätskiä :) Saatiin pöytäseuraksi Ahertajien vaeltajat, tosi mukavia ja en oo varmaan ennen oppinut noin paljon yhden lounaan aikana. Osataan nyt viittoa mm. Presidentti Sauli Niinistö.

Lounaan jälkeen palattiin takaisin Pansionrantaan, jossa vedettiin ylle oranssit pelastautumispuvut ja pienen briiffauksen jälkeen päästiin jääkylmään veteen kellumaan. Puvut piti tosi hyvin vettä, hanskoista ja kaulasta tuli vaan vähän läpi eikä siis tullu edes kylmä. Kaikki puvun sisään jäänyt ilma kannatteli uijaa meritähtiasennossa, ja harjoteltiin jäälle nousemista, kuviokelluntaa, yhteisuintia ja toisten lämmittämistä vedessä. Ihan liian äkkiä piti nousta ylös ja kuuman suihkun kautta ottamaan oranssit haalarit pois.

Pakkauduttiin takaisin bussiin ja lähdettiin kohti toisen yön yöpymispaikkaa Laitilassa. Majoittauduttiin, syötiin ja käytiin saunassa. Illalla vuorossa oli Murhamysteeri merellä, johon oltiin saatu ohjeet jo edellisenä iltana. Jokasella halukkaalla oli oma rooli, me esitettiin ainakin missikilpailijoita ja tarjoilijoita, lisäks oli avioparia, showtyttöä, laivan henkilökuntaa, pyyhepoikaa, draamakuningattaria ja kaiken maailman matkustajia. Jokainen sai henk. koht. ohjeet siitä miten oma roolihahmo pukeutuu, käyttäytyy, ketä tuntee, mitä juoruja tietää, mitä salaisuuksia pitää sisällään... Muita pystyi lahjomaan, omia intressejä piti ajaa ja tiettyjä to-do -listan asioita tehdä. Jossain kohtaa tapahtui murha, paikalle saapui poliisi ja kaikki olivat epäilyksen alaisia. Silloin sai avata alussa jaetun B-kirjekuoren, jossa oli lisäinformaatiota. Jollekulle selvisi myös tässä kohtaa, että hän oli murhaaja. Loppuaika jatkettiin uuden to-do -listan kanssa ja jokainen koitti selvittää murhaajaa. Poliisi esitti myös todisteet joita oli löytynyt. Osallistujat saivat äänestää parasta esiintymistä ja asua, jokainen myös arvasi murhaajan. Lopulta paljastettiin oikeat vastaukset, eikä KUKAAN tiennyt murhaajaa oikein! Pelailtiin vielä biljardia turnauksessa, kunnes Sanni pussitti kasipallon ja päästiin nukkumaan :)

Sanni vs. neljä äijää. Kuka vei?

Sunnuntaiaamuna käytiin läpi ajankäyttöä ja -suunnittelua ja tutustuttiin kahteen uuteen urheilulajiin, taekwondoon ja amerikkalaiseen jalkapalloon. Pakattiin, syötiin ja laskettiin lippu (koska se nostettiin?? Kellään ei ollut muistikuvaa tapahtuneesta.) ja suunnattiin takaisin Turkuun.

Oli jälleen kerran mahtava meininki ja onnistunut viikonloppu, kiitos staabille upeasta tapahtumasta! Tällasta ei ihan jokanen pääsekkään kokemaan, on taas jotain mitä hehkuttaa pöllämystyneille ei-partiolaiskavereille :D

-Kaisa

2012

Oonko ainoa, jonka mielestä vuosi 2012 on kulunut ihan tajuttoman nopeasti?! Vähän yli 24 tunnin kuluttua eletään jo vuotta 2013! Ennen uuden vuoden glamouria voidaan hetkeksi suunnata ajatukset kuluneen vuoden juttuihin. Mitä kaikkea tapahtuikaan? Pikakatsaus alkaa n-y-t nyt!

TALVI

Vuoden (vaeltaja)toiminnan aloitti ihan vaan meidän ikäkaudelle suunnattu L-SP:n tapahtuma - Seurapiiri. Mukana tällöin olivat Kaisa ja Katri, mut ens tammikuussa meit lähtee hurjasti (ok kolme) enemmän! LiNen missikisat kisattiin kokkisodan merkeissä Sannin yltäessä ykkössijalle ja helmikuussa käytiin tutustumassa alueen vaeltajiin ruokailun merkeissä. Lisäksi päästiin pitkän odotuksen jälkeen nukkumaan lumikuoppaan ja muutenkin opettelemaan talviretkeilyn perusteita hiihtämisestä ruokahuoltoon. Ja käytiinhän me hyvässä hengessä nappaamassa pronssia piirin talvimestaruuskisoista.

KEVÄT

Kevät on rakkauden aikaa - paitsi pardessa se tarkottaa yleensä PJ-kurssien alkamista. Onhan sekin rakkautta...partioon...joo... Kevään aikana partiojohtajan kunniallisen arvon saavuttivat Maija ja Katri. Välitehtävänä Maijalla oli kevätvaellus ja Katrilla superetki. Mä ja Sanni käytiin Aviksien kanssa Forssassa vetämässä navat täyteen herkkuruokaa kauniiden seinätaiteilujen toimiessa ravintona mielelle ja sielulle... Jenni taas nappasi mukaansa puolet Pisaroista ja Kaisankin tukijoukoksi ja lähti Uuteenkaupunkiin opettamaan Merihaille teltan pystytystä. Olin myös piirin kevätkokouksessa, siistii... Muuten kevät sujui perinteisesti kesäleiriä suunnitellessa ja perustoimintaa pyörittäessä. Alueen vaeltajien kesken pelailtiin lautapelejä ja omalla porukalla käytiin valloittamassa Flowparkin radat. Vähän suunnistettiin Salossa ja osallistuttiin tietty partioparaatiin!

KESÄ

Kesä alkoi HuHulla, jossa Kaisa pyöri toimistohommissa. Ite kävin vaan pyörähtämässä ja vähän tsekkaamassa fiiliksiä. LiNe kokoontui lenkkeilemään sekä rentoutumaan paljuun ja Katrista tuli LiNen tähti. Kesä kului ja Adventure-leiri edistyi varmoin ottein. Ennen lippukunnan omaa leiriä järjestettiin Roverway, jonne Mansikkaponeista lähti mukaan Kaisa.

Kesäleirillä puolestaan mukana olivat melkeenpä kaikki, vaan Altsu ja Liuko joutuivat skippaamaan kesäleirihulinat. Viikon keskellä päästiin poniporukalla purjehtimaan, ja se oli tietty ihan huippukivaa. Kesäleiri oli mun välitehtävä, hyvin meni ja musta tuli partiojohtaja.

SYKSY

Lounais-Suomen Partiopiirin YSPit, tuttavallisemmin L.Y.P.S.Y., ideoi flashmobin jolla haettiin näkyvyyttä partiokauden alkamisen kunniaksi. Ja olihan meitä Kauppatorilla lähemmäs 200! Jee! Oman lippukunnan (ja JoPojen) kesken järkättiin perinteisesti avoimet ovet. Ruotsin kuningas saapui ilahduttamaan eloamme Turkuun ja osa KilliNalleista yöpyi keskellä kaupunkia Camp in the City -tapahtumassa. Otettiin myös vaeltajaporukalla osaa Aika Luovuttaa -kampanjaan ja luovutettiin yhdessä. Verta.

Mitä vielä... Oli lippukuntapäivä, omat ryhmät ja niiden retket, SM-kisat, yösuunnistus... Vaikka ja mitä. Ja hei, mä debytoin kurssittajana YSPien järkkäämällä viestintäkurssilla! Maija veti myös ekan kurssinsa, erätaitojatkiksen. Syksy rauhoittui tuttuun tapaan joulukuun kynttilävartioon, jouluyöretkeen ja joulukonserttiin. Rauhoittumista vähän häirittiin piparitalotalkoilla  myyjäisiä varten, mut kyllähän sitä välillä tarvitaan jännitystä elämään! Partiovuoden päätti patjanpolttotalkoot Kuriksessa :)

Noniin, nyt on tä vuosi pulkassa myös näin bloginkin puolella! Aikamoista tykitystä on ollut toisinaan, mut ihan hyvällä tavalla. Mä kiitän kaikkia joiden kanssa ollaan tehty parasta partiota kuluneen vuoden aikana. Ja Mansikkaponit kiittää kanssa!

Ens vuoteen,

Iikku