Tervaiset terveiset Kuriksesta !

Leiripaikkamme Kuristenlahden talkoovuorot on jaettu kuukausittain eri henkilöille. Heinäkuussa vastuuvuorossa oli Iikku joka valitsi kamuikseen Mansikkaponit. Keskiviikkona suunnattiin siis pienellä vaeltajaporukalla Kurikseen.

Matka pysähtyi heti alkumetreillä Ihalan Siwaan (<3) josta haimme herkkuja matkalle (matkaa n. 30min....). Iikku ja Sanni tyhjensivät koko herkkuosaston Kaisan tyytyessä maukkaisiin riisikakkuihin. Salamannopeat check-in:it Foursquareen ja matka Kurikseen sai jatkua.

"Tehokas" tervaaja

Leiripaikalla Loru & pojat olivatkin jo täydessä työn touhussa. Kaisa lähti kantamaan risuja uusien portaiden tieltä team Huuskan jäädessä hienosäätämään porraslankkujen lovia. Pian päästiinkin jo asian ytimeen - tervaamiseen. Onnellisina laitoimme sudit heilumaan ja pian lankut olivatkin saaneet kauniin ruskean pinnan. Tervaamisen riemusta sudimme vielä ilmoitustaulun ja KilliNalli-kyltin samalla sävyllä. Olisimme halunneet tervata koko Kuriksen, mutta siihen emme valitettavasti (ja muiden onneksi) saaneet lupaa...

Kahdeksan maissa rupesimme tekemään lähtöä, sillä tehotiimimme jäsentä Sannia kutsui yövuoro. Pakko oli kuitenkin päivittää taas Foursquareen sijainti ja napata pari pistettä... Kotimatka sujui mukavissa fiiliksissä ensi keskiviikon vaeltajakokousta suunnitellessa!

Porrastalkootervaisin,

Iikku ja Sanni

PS. Muut servaa, mä tervaan XD

yöllisiä siivouksia

Joka kesän MustGo- tapahtuma RuisRock, joka järjestetään Turun Ruissalossa, sai tänä vuonna hieman erilaisen perspektiivin, kun lippukuntamme päätti kartuttaa mökkirahastoaan menemällä johtajaporukalla siivoamaan ruissikansan jälkiä YÖLLÄ. RaKiNa osallistui siivouksiin la-su ja su-ma välisinä öinä. Me vaeltajat lähdettiin innostuneina su-ma väliseen siivousrääkkiin.

Odotimme valtavaa roskamerta, jota päästäisiin suurinpiirtein "lumikolilla" siirtelemään paikasta A paikkaan B. Todellisuus nyt oli hieman erilainen.. Tässä siis pääpiirteittäin mitä tapahtui:

Kokoontuminen oli klo 2.50 Ruissalon hiekkakentällä, joten päätin ottaa itse pienet torkut aikasemmin illalla. Se ei sinänsä ollut kauheen järkevä ajatus, sillä sain avattua silmät kunnolla vasta, kun jo olin ajanut autolla tapaamispaikalle, josta me vaeltajat ( Sanni,Iikku, ja Kaisa) jatkoimme matkaa Ruissaloon URHEASTI pyöräillen (lue: harmitti kun muut tuli autolla). Myös neljäs vaeltajavartiomme jäsen Katri saapui paikalle, tosin autolla. Saatiin paikan päällä neonoranssit<3 liivit ja työhanskat sekä sekavaa ohjeistusta mistä kaikkialta pitäisi yön aikana saada siivottua. Sen verran ymmärrettiin, että joka ikinen pienen pienikin tupakantumppi pitäisi jokaisesta kiven kolosta ylös kaivaa. No se osoittautui hieman hankalammaksi mitä kuviteltiin, aamulla kiitti selkä kyyryssä kävelystä ja kädet tuoksui kuin kukkaset<3 Tai sitten ei...

Siivoukset kesti yhteensä klo 3.00-9.00, eli semmoset kuusi tuntia. Välissä oli leipä ja kahvitauko, naminami!
Työ ei itsessään ollut mitenkää hohdokasta, mutta oli se kyllä semmonen kokemus, mitä ihan jokainen ei pääse kokemaan! En ainakaan ite oo koskaan päässyt festarialuetta näkemään niin, että paikalla alle 20 ihmistä. Ja mikä sen mukavampaa aamuyön pikkutuntien viettoa kuin hyvässä seurassa. Juttu aina parani mitä väsyneimmiksi tultiin, paitsi Kaisalla joka melkeen nukahti pitäessään haravaa pystyssä :) Siihen lopputulokseen tultiin yhdessä mielin, että jos ens vuonna nähdään Ruississa jonkun heittävän tupakan tumpin maahan, niin vähintään syötetään se sille tai jotain muuta mukavaa ja iloista :) Mutta ainakin voidaan ylpeinä sanoa, että kyllä se Ruissalo jäi semmoseen kuntoon, että sinne kehtaa ensi vuonnakin hyvillä mielin mennä rokkailemaan! Ja ehkäpä nähdään taas kolmen aikaan yöllä haravat kädessä.. ikinä ei voi tietää ;)

Kesäisin ja väsynein tunnelmin, Sanni.

PS. aamulla käytiin vielä morottamassa Kaisan "Mansikka"ponia, kukkaa <3

Flowpark

Tähän tulee joskus ehkä kuva kun 1) oon pyytänyt sitä Sarilta 2) jos ollaan ees vähän ihmisen näköisiä :)

Eli vihdoin saatiin syksyiset suunnitelmat toteen ja mentiin porukalla kiipeilemään! Ennen ekaa rataa iski lievä epätoivo ja jalkojen tärinä, mut pian kiidettiin yläilmoissa esteeltä toiselle. Kiipeily vaati ihan mieletöntä keskittymistä (ja toisinaan vahvoja käsilihaksia...!) mut muiden tsempatessa kaikkein kiperimmistäkin jutuista selvittiin kunnialla.

Kun edellä kulkeva (Iikku) jää jännittämään tasanteelle ennen liukua, niin sen voi työntää alas (Sari). Vaihtoehtoisesti voi harrastaa ihmiskeilausta ja ottaa vuosisadan vauhdit liukua varten. Tai sit heiluttaa puuta, jonka latvassa osa porukasta tärisee. Myös maiseman katselu liukuvaijerin puolestavälistä on ok, samoin kun rentoutuminen tasanteella hyvän kirjan ja jätskin parissa. Toisaalta voi tehdä kivoja tatuointeja puista löytyvien suunnistusleimasimien kanssa tai kompastua omiin jalkoihinsa jo ennen radalle pääsyä.

Todistimme myös pelastustilannetta, kun yhden naisen pelastuspartio otti tehtäväkseen vaeltajakamun auttamisen pois radalta. Urheana kipitin pyörivien tukkien yli, liisin kuin sudenkorento pisin kapeaa vaijeria ja tanssahtelin tupla-putkien yli, ja näin korkeanpaikankammoinen vaeltajakin tunsi pian tukevan maan jalkojensa alla. No ok, ihan näinhän se ei mennyt...Mut läheltä liippaa kuitenkin!

Kiipeilyn jälkeen RaKiNan vaeltajaosasto siirtyi evästämään ja parantamaan maailmaa Skanssin aurinkoiselle pihalle (loistava salajuoni voidakseni tarkistaa et mun pyörää ei oo viety hehheh). Liuko päätyi gourmet-ateriaan mozzarellan ja appelsiini-porkkanamehun muodossa. Kaisa nautti kokista coolista pullosta Sannin syödessä subia ja Katrin syödessä jätskiä. Itse totesin mansikkakivennäisveden juomisen olevan so last season, ja nesteytin sen sijaan omat housuni ja Sannin selän. Pohdimme syntyjä syviä ja päätimme, että syksyllä otetaan osaa Aika Luovuttaa -kampanjaan ja mennään koko vartion voimin luovuttamaan verta (ja syömään kaikki ruuat, varautukaa).

Kiitos kivasta ja nauruntäytteisestä illasta!
Iikku

Paras tapa viettää tiistai?

No en nyt parhaasta tiedä mut on suunnistuskisat ihanassa auringonpaisteessa ihan varteenotettava vaihtoehto, eiks vaan :)

Homman nimi oli siis piirinmestaruussuunnistus Salossa, jonne RaKiNa lähti viiden henkilöauton voimin. Henkilöautot ei siis suunnistaneet vaan niiden sisällä olevat ihmiset, aaaaaaahahahahahahaha, joo oli huono.
Paikanpäällä käytiin "pikaisesti" vessassa (terkkuja vaan tiedät kyllä kuka <3), lämmiteltiin hiukan, lähetettiin lapset radalle, panikoitiin (minä panikoin) ja sit lähettiin radalle (suunnistusradalle siis).

Maaliintulon jälkeen perus juoruumissetit ja huonot läpät, jonka jälkeen lähettiin kohti Raisiota. Kotimatkalla autokoulun juuri aloittanut allekirjoittanut koki suuria valaistumisen hetkiä liittyen ohitusnopeuksiin. Todistimme myös tökerön kolmion takaa kiihdyttelyn ja poliisiratsian, johon ihme ja kumma kukaan ei kärähtänyt.

Kun jutun taso on tämä ja kello on jo noin, on syytä toivottaa hyvät yöt kaikille. Hyvä mieli luvassa jos tsekkaat RaKiNan tuloksia allaolevasta linkistä!
http://www.leiriveikot.com/suunnistus2012/

Ja koska suunnistuskisoissa sunataan eikä valokuvata, niin kuvitelkaa mielessänne metsää ja rastilippu tähän kohtaan :)

♥: iikku

RaKiNa, RaKiNa, tyttövoimaa Raisiosta! -eli paraatifiilikset

Sunnuntaina 6.5. lippukuntamme osallistui L-SP:n 85. partioparaatiin ja me Mansikkaponit oltiin tietty myös edustettuina rumpuryhmässä, suomenlipuissa, supeja kaitsemassa yms. Kyltin- ja lipunkannon luovutimme tänä vuonna suosiolla uusille samoajille. Ite koin paraatin vähän eri vinkkelistä kuin aiemmin, seisoin tuomiokirkon portailla Mannerheimsolkirivistössä Maijan kanssa. Vaikka vaihtelu virkistää, ni täytyy sanoa että mieluiten sitä marssii oman porukan mukana.

Paikalla oli noin 4000 partiolaista ja näkymät portailta olikin hulppeat. RaKiNa voitti piirin toimintakilpailun jo tokan kerran koko kisan kaksivuotisolemassaolon aikana ja erityisen hauskaa olikin rakinalaisten siitä johtunu eturivipaikka, vilkuteltiin Maijan kanssa tutuille:) Kaikki puheet ja muut muodollisuudet kuului super hyvin portaille, vaikka Maikki paraatinkomentajana saikin taistella väärällä korkeudella olevan mikin kanssa. Kun Inka ja supe-seikkisvahvistukset vastaanottivat toimintakilpailupalkinnon (eli vessanpytyn kannen) kaikui RaKiNan uus huuto ekan kerran julkisesti. Ja nimenomaan kaikui, supet oli söpösti jäljessä :)

WC-pöntön kansi luovutetaan takaisin omistajilleen ;)

Mulle oli annettu tehtäväksi kantaa Marskinsaajien kylttiä, joten kun lähtökäsky kävi siirryin hermoillen paikalleni (järjestyksessä piirin suomenlippu-lippulinna-piirinlippu-paraatinkomentaja-minä-muut marskinsaajat-soittokunta-marssijat...). Lippulinna mutkitteli joka ikisen kulman, hassun näköstä, mut onneks piirin lippu suoristi taas joten marssi meni harvinaisen lepposesti. Mitä ny kädet jäätys:) Teatterin kulmalla hypättiin bussiin, odoteltiin viel soittajia mukaan ja ehtisin nähdä RaKiNan osaston ylittämässä Teatterisillan. Sanomattakin selvää et olin superylpeä, tyylikkäät rivistöt koko sillan mitalta ja kaheksan hengen rytmiryhmä. Rakinalaiset suuntas teatterin taakse jätskille ja meidän bussi otti vihdoin suunnaksi Turun hautausmaan. Vähän ajattelin sitä jätskiä bussissa istuessani mut meille oli onneks järkätty mehutarjoilu ni ei tullu itku :D

Minä. Erittäin hermostuneena.

Hautausmaalla järjestäydyttiin parijonoon ja marssittiin suomen- ja piirinlipun perässä yksinäisen rumpalin säestämänä sankarihaudoille, johon laskettiin havuseppele piirin tervehdyksen kera. Laulettiin Partiomarssi, kuunneltiin lyhyt puhe ja puhallinorkesterin soitantaa, marssittiin takasin busseille ja suunnattiin VPK-talolle. Bussi kiersi keskustan ympäri, viimiset oli vielä marssimassa. Ikkunasta bongasin et ihan viimesenä tulee Partiomuseon porukka ja sen jälkeen toimitsijat yms ja TuMen soittokunta. En ollu ennen edes pohtinu et kuka on vimppa.

Piirin varajohtaja pisti mua vahingossa Marskin neulalla. Nauroin. Sattui.
Maijan poski havaittavissa lettipään takana:)

VPK-talolla söin kakkua ja kuivaa pasteijaa ja bongasin hirmusesti tuttuja joita ei ollu taas tullu nähtyä vähään aikaan, joten ens vuonnakin ois kiva nähä, sama paikka sama aika? :) RaKiNan edustusosasto eli Megahai plus minä istuttiin koko juhla (tällä yritän sanoa et me ei voitettu yhtään pystiä, mut tultiin kummassakin kisassa neljänneks). Paikalla mm. SP:n puheenjohtaja Heidi Jokinen joka jakoi Hopeasuden #115 jonka piirinjohtaja Heikkilä pudotti lattialle (ei menny rikki...) Lisäksi jaettiin L-SP:n kultaiset ansiomitalit yks ja kaks, wow! Vaeltajajaoston Pekka sai L-SP:n pronssisen ja tuli noutamaan sitä täyspunaisissa, valkosia ilmapalloja selässään. Vaeltajajaosto oli siis markkinoimassa verenluovutuskampanjaa... Sain myös 'Syty partioon!' pinssin, oisin halunnu semmosen mis lukee 'Sytyin!' mut ei :( Anna tosin valitti omastaan jollon Inka ryösti sille uuden, ja opin Annalta et aina pitää valittaa kovaan ääneen ja aina pitää olla vastaus kaikkeen. Kiitos viisaista sanoista!

Supejen maskotit myös marssissa mukana.
Kuvassa Pöllöjen oma Pikku-Pöllö :)

Paraatia on viimeaikoina kritisoitu niin partio- ku muussakin mediassa vanhanaikaseks ja sotilaalliseks, turhaks tapahtumaksi. Itelleni marssi alottaa kevään, koen sen joka vuosi järjestettävänä ilosena kevään juhlana jossa meil on mahdollisuus näkyä ja kuulua. Marssi luo sekä lippukunnan että piirin omaa me-henkeä, tuo esiin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ja antaa loistavan tekosyyn kiittää ja palkita, olkoon palkintona sitte jätski tai jotain painavampaa :) Ekaa kertaa koettu VPK-talon juhla vaan vahvisti tätä fiilistä.

Ja tosiaan, L-SP:n vaeltajajaosto haastaa kaikki yli 18-v verenluovutuskampanjaan.Kampanja starttas paraatijuhlassa ja mukaan voi ilmottautua www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/aikaluovuttaa Eniten luovuttanu vaeltajavartio voittaa joten miten olis jos mobilisoiduttais Mansikkaponit ja vietäs taas voitto kotiin, mä ainakin meen jo tällä viikolla :) Kannattaa myös tyksiä Aika luovuttaa -fbsivusta www.facebook.com/AikaLuovuttaa

-Kaisa

ps. Kuvat (c) Kari "godfather" Hakkarainen. Olet paras<3
pps. Kannattaa tsekata tän päivänen (7.5.2012) Turun Sanomat sivu 6, tuttuja naamoja!

firman piikkiin!

Varoitus: Teksti sisältää hurjan määrän epäjärjestyksessä olevia tilannekuvia :)

Iloinen Sanni

Iloinen (emo)Iikku

"Hei otetaaks yhteiskuva?"

Iikun vartio oli lähdössä kaupunkiretkelle Forssaan, mutta toinen vj uupui vielä matkasta, joten lupauduin suurten lahjomisten jälkeen mukaan.

Liikkeelle lähdettiin perjantaina Turun bussiasemalta. Parin tunnin tuskaisen bussimatkan ( istuttiin Iikun kanssa viis penkkiriviä vartiolaisten edellä sattuneista syistä...) jälkeen saavuimme Forssan "kaupunkiin" ( jos isoa autotietä parilla kaupalla voi kaupungiksi kutsua).
Täkäläisen lpk:n kololla meitä vastassa oli lpkj Kimmo, joka ystävällisesti jelppis meitä läpi viikonlopun....

Uimahyppy kuivalla maalla ku vedessä ei haastetta

Sanni poustailee

Reissun aikana mm. löllyttiin Vesihelmen porealtaassa, SYÖTIIN X 10000 (mm. rosso, subi yms.), pelailtiin korteilla, vierailtiin museossa ja käytiiin montajamonta kertaa kaupassa. Ja tietty huuskailtiin oikeen olan takaa.

Vasemmalla Sannin annos, oikealla Iikun annos. Molemmilla kuitenkin broileria vuohenjuustolla.

Iloiset pyykkärit iloisenvärisessä huoneessa

Tähyiltiin vessasta

Hyvä fiilis hyvä fiilis

Reissu oli kyl kaikin puolin mahtava; hyvä seura, uus kaupunki, hyvää ruokaa yms. :) Ja taas kerran tuli todettua, et partio se vaan on paras mahdollinen harrastus. Missä muualla, kuin partiossa, saisit ilmasen yöpymisen vieraassa kaupungissa ja vierailta ihmisiltä? Kyllä on lottovoitto harrastaa partiota :)

Kaikkensa antaneina

<3 Sanni ja Iikku

Ja parhaat kuvat viimeisenä:

Pedo-bear, kavereiden kesken Karh

Petrolia nuotioon? Hyvä duuni FoTo!

Vaaleanpunaisia elefantteja

Yhteiskuvassa elefantin kanssa

Kivet vaaleanpunaiselle elefantille

UUUUUUU Tornin henki!!!!!!!!

Liekeissä!

Vähän ajatuksia niinkin hauskasta tapahtumasta kuin piirin kevätkokouksesta :)

NYT SYTYTTÄÄ, tai sytyttäis mut oon valmiiks jo LIEKEISSÄ YEAH

Olin lupautunut kertomaan kokouksen alussa oman tarinani siitä, miten partio on mut sytyttänyt. Tä ei oikeesti oo yhtään niin helppo aihe kun luulla vois, menee samaan sarjaan partiossa parasta-kysymyksen kanssa. Pohdin asiaa ihan hirveesti ja vielä kokouskahvien aikanakin käytiin aiheesta keskustelua muiden yspien kanssa. Loppujen lopuksi päätin kertoa siitä, mikä ensimmäiseksi tuli mieleeni - ihmisistä jotka tekee tätä partiota mun kanssa.

Tottakai tulimetaforien käyttö on suotavaa, jos kyseessä on Syty partioon -kampanja. Kaikkihan tietää, että se ei riitä jos tekee hyvät perustat nuotiolle. Jos haluaa että nuotio palaa kirkkaalla liekillä, on nuotiosta myös pidettävä huolta. Mun partioliekkiä ylläpitää partiosta saamani kaverit. On juttuja jotka yksin tehtynä olis ihan tyhmiä, mutta hyvässä seurassa toteutettuna niistä jää ihan mielettömän hyviä muistoja. Miettikää nyt vaikka lumikuopassa nukkumista, tai viikkoa teltassa. Eihän niissä yksin koettuna olis mitään hohtoa!

Ihan näin hienosti en asiaa esittänyt, koska mua jännitti ihan mielettömästi. En valehtele kun sanon et tärisin kun kerroin tarinaani auditorion etuosassa, itseasiassa tärisin vielä omalla paikalla istuessanikin. Mut pääpiirteittäin kerroin saman :) Pauli päätti meijän projektiesittelyn hienosti sanomalla "mitä kirkkaampi liekki, sitä helpommin se leviää" ja tottahan se on. Oma innostus näkyy ja se myös tarttuu muihin!

Itse kevätkokouksesta myös muutama sana:

Ekakertalaisena mulla ei oo mihin verrata, mutta sen voin sanoa et kokous ei ainakaan ollut tylsä. Puheenvvuorot oli pääosin asiallisia, muutamat kommentit olisi ehkä voinut jättää jakamatta kokouskansalle. Vaikka sinällään en oo mitään kokouksissaistujatyyppiä, niin olihan toi toki mielenkiintoista seurata kevätkokousta myös piirin tasolla suljettuine lippuäänestyksineen ja puheenvuoroineen. Vähän erilaista partiota välillä! Jos kevätkokouksen sisällöt kiinnostaa niin klikkailkaa L-SP:n sivuilta infoo.

- Iikku

PS. Sain kaverilta viestin, et Justin Bieber esiintyy Roverwaylla. Innoissani näytin viestiä Sarille ja harmiteltiin kun ei itse olla menossa. Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen totesimme et ehkä tä on hei aprillia...hetkemme blondeina......mut paras källi ikinä :D!