Adventure 2012 - Kurisrock

No nyt jäi kyllä kaikenmaailman Ruisrockit ja Flow-festarit kakkosiksi kun KilliNallit pistivät pystyyn ihan oman festarinsa - Kurisrockin. Leirilauantai huipentui siis hulluihin baardeihin (ne on parhaat, purkissa!) älyttömän hyvien biisien tahdissa. Kun me jysäytetään, niin sehän ei ole mikään kamelinpieru - ehei. RaKiNa hoiti paikalle kaiken kebab-kojuista järjestysmiehiin (naisiin). Oli hullut bassovehkeet, festarirannekkeet ja vielä ihan mahtavia esiintyjiäkin! Spotify-soittolistaan pääset klikkaamalla TÄTÄ. Ehkä nä leirifiilistelyt riittää nyt ja voidaan täällä blogissakin siirtyä uusiin haasteisiin? Viel muutama festarikuva, parhaimmat palat säästetään leirimuisteloihin!

Kiitos ja kumarrus,
Iikku

Leirikesä 2012

 Oma leirikesäni alkoi jo hyvissä ajoin talven puolella, kun päätin lähteä piirin samoaja- ja vaeltajaleiri HuHulle työtehtäviin. Pikku googlailujen ja parin sähköpostin jälkeen löysin itselleni paikan toimistorottien joukosta. Keväällä tavattiinkin tehotiimin kanssa muutaman kerran, ideoitiin mm. deittipalvelu (”etsi kaveria tai leiriheilaa”), Fakebook-seinä ja täydellinen mapitussysteemi. Itse leiri oli 6.-10. kesäkuuta, reippaana tyttönä saavuin paikalle päivää aiemmin raksailemaan. HuHun rakennusleiri tosin erosi ennen kokemistani siinä, että tällä kertaa lähinnä pyöriteltiin papereita :D

Toimistotytöt iloisina :)

Leiri oli erilainen ja hauska kokemus, (lähes) täysin tuntemattomaan porukkaan viikon ajaksi ujuttautuminen sujui harvinaisen kivuttomasti ja uusia kaveruuksiakin luotiin:) Työtehtävistä huolimatta myös omaa ohjelmaa riitti, kiitos vaeltajajaosto mm. lehmiensilittelyretkestä ja perjantain vaeltajabileistä, joihin Päivikin soluttautui mukaan, ei tosin alaikäisenä vaan yli-ikäisenä... Mieleen jäivät myös toimiston tyttöjen suosittelemat riskitiski ja keskiyön limbo, Auntie Mary ja savuava katto, senssipersikka ja mysteeripata, toimiston tyttöjen unohtumattomat haastikset leirilehti Fotosfääriin, ulppaus pomppulinnan mutaveteen, saippuakuplien puhaltaminen, piirihallituksen iltaohjelma, treffi-ilmoitusten tulva sekä vastaan tappelevat laminointikone ja paperisilppuri.

Lehmät ja mä

Välillä oli onneksi aikaa hengähtää, sillä loppukesään olin hamstrannut pari ”pikku” leiriä: Roverway ja RaKiNan oma kesäleiri Adventure, josta Iikku leirinjohtajana kirjottanee enemmän :) Roverway oli taas uusi ja erilainen kokemus, lähemmäs 4000 partiolaista ympäri maailmaa samassa paikassa samaan aikaan syöpyy syvälle verkkokalvoihin pitkäksi aikaa ja auttaa jaksamaan partiosyksyn: meitä on MONTA.

Olin ensin lähössä yksin matkaan, Poneista ei muut päässeet mukaan ja halusin kokea RWn vaikka sitten itsekseni jos ei muuten. Elli ja Essi lähti viime tingassa mulle kavereiksi, tää oli heille viimeinen mahdollisuus osallistua vaeltajaohjelmaan ennen syksyn aikuisuuteen astumista. Saatiin tietää polkumme ja vartiomme, meidän kanssa samalla polulla oli turkulaisia, kirkkonummelaisia, italialaisia, espanjalaisia, itävaltalaisia, irlantilaisia, ranskalaisia ja belgialaisia. Porukkaa polullamme oli huimat 100, ja ekat neljä päivää vietettiinkin yhdessä uhanalaisia perhosia pelastaen, saunoen, Imatrankoskea ylittäen, meloen, ukkosmyrskyä ja sateenkaaria (double rainbow all the way across the sky!) ihmetellen ja Toveri-partioLAIVALLA Saimaan rantoja koluten. Norppia ei näkynyt, taidettiin pitää melkosta meteliä...

Itse leiriosa oli Kilkkeeltä tutuissa Evon maisemissa: bailattiin kaatosateessa, kuivateltiin converseja, syötiin kertakäyttöastioista (joku laski kuuman veden tarpeen pikkasen väärin), herättiin aikasin et vältetään suihkujonot. Ohjelmalaaksoina oli Forest Fun, Aqua Arena, Live Your Life, Creative Corner ja RoverMomentum jossa suunniteltiin vartiolle palveluprojekti. Me päätettiin kerätä TYKSin lastenosastolle leluja ja kirjoja ja mennä henk.koht. viemään ne jollon voitas myös leikkiä lasten kanssa ja lukea niille. Projektin pitäis olla toteutettuna alkusyksyn aikana, katotaan mitä täst tulee... Illat vietettiin kahviloissa, Hungry Heartsissa biletettiin amun pikkutunneille, Holland House tarjos oheisohjelmaa kuten tietokilpailuja, Adventurers Cafessa pystys lukemaan Turun Sanomat... Leirin kruunas yhden iltapäivän ja illan kestäneet Loverway-festivaalit, joissa eri kulttuurit esitteli itseään. Suomen pisteellä tavattiin joulupukki, pelattiin mölkkyä ja syötiin salmiakkia. Viron pisteen jälkeen voi todeta et Kama on hyvää<3 Italia tarjos juustoja ja Nutellaleipiä, HongKongilaiset opetti syömään puikoilla ja islantilaiset tarjoili pahanhajusta kuivattua kalaa (en maistanut). Essi näytti ilmeisen luotettavalta ja päätyi vahtimaan jonkun kanttarelleja.

Viimenen päivä oli haikea, oli ihanaa päästä kotiin lämpimän suihkun ja pehmeän sängyn luokse, mut monia ihmisiä jäi kaipaamaan. Ehkä tavataan Kanadassa 2013, Japanissa 2015 tai Ranskassa 2016, kuka tietää :)

Yhden pyykinpesupäivän jälkeen pakkasin samat kamat takasin rinkkaan ja otin suunnan kohti Kuristenlahtea. Maanantain esitin supeohjelmassa kapteeni Solmusta joka ajoi laivansa karille. Jouduttiin haaksirikkoon, tutustuttiin veneen osiin ja meripelastautumiseen, tehtiin mustikkapiirakkaa nuotiouuneilla, uudet ruokailuvälinepussit ja morseaakkoskorut. Vihdoin toinen laiva huomasi morsetuksemme ja päästiin juhlimaan selviytymistämme!

Tiistaina vuorossa oli matka halki preerian, tehtiin keppihevosia, valokuvasuunnistettiin ja tehtiin itse ruokaa trangialla. Illalla oli vielä Bob-maastopeli yhdessä seikkailijoiden kanssa, peli muodostui melkoiseksi hitiksi myös myöhemmin tarpojien kanssa pelatessa. Juoksin koko illan poliisina pidättämässä varastetun tavaran myyjän apureita, ja hauskaa oli :D Keskiviikon aamu-uintiepisodin ja vierailupäivärumban jälkeen supet lähtivät kotiin ja loppuleiri sujuikin huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Mitä nyt löin pääni hypotermiakelluntaa opettaessani...

Kaiken kaikkiaan mun leirikesä 2012 oli oikeen onnistunut, ihanaa saada välillä yliannostus telttailusta :) Nyt tosin on väsy kahden viikon happimyrkytysputken mukainen, täytyy varmaan kaivaa potero!

-Kaisa

p.s. HuHu-kuvat HuHu2012 viestintä, Roverway-kollaasi Essi "Ässä" Saarinen <3

Adventure 2012 - Vaeltajapurjehdus

Torstaina pakattiin kassit ja otettiin irtiotto leiriarjesta. Vaeltajapurjehdus, mikä ihana tapa rentoutua leirin keskellä! Käytiin ensin kaupassa hakemassa "vähän" ruokaa retkelle, jonka jälkeen otettiin suunta kohti venesatamaa, jossa Kaisa kaunistautui poikia varten ja lakkasi kyntensä. Pian karskit kipparit saapuivat ja otimme suunnaksi airiston. Pahaa-aavistamattomana allekirjoittanut pyysi luotsiamme pitämään hetken puhelintaan - no, puhelin menikin suoraan takavarikkoon laatikkoon X ja purjehduksesta tuli hetkessä rauhoittavampi! Kiitos Sari, kiitos Mansikkaponit, kiitos Lapa ja Tero. Oli kivaaa!!

 Liivien sovittelua

Destination unknown, paitsi et ei ollut unknown. Seiliin soudetaan!

Hei nyt käännytään, varo et se veitsi ei osu reiteen...! Turvallista kokkailua siis :-)

Mmmm, tortillaa! Salaatit tosin lenteli miten sattuu. Samoin kuin kanakastike.

Missäs sitä ollaan taas...

Seilori-Maija se siinä ohjaa Nordwestiä

Mä tääl lattialla niinku muutkin koirat. Nam nam.

Ah ah jee raidataan, sä tiiät mä tarjoon sulle avaimet mun kiesiin....eiku veneeseen

Seilataas auringonlaskuun beibet!

Katri fiilistelee meri-ilmastoa

Romanttinen iltahetki + laiva

Koalavauva pyörtyi vessan hajusta. Onneks oli taksi paikalla!

Lisää taiteellista näkymää! Tehtiin vähän Seilitouria, vain me ja punkit...

Otetaas nyt kuva kun Iikku pääsi läpi ekalla kerralla jostain! Nordwestin meritähti, ai ettien että!

♥: Meritähti-Iikku

PS. Koskas huovutetaan?

Adventure 2012 - fiiliksiä

VAROITUS: sisältää kesäleirihehkutusta ;)

Kesäleiri on nyt ohi, ja pakko sanoa että olo on samaan aikaan haikea ja helpottunut. En ehkä ihan täysin ymmärtänyt mihin talvella lupauduin - kesäleiri partiojohtajakurssin välitehtävänä on kuitenkin reilusti aikaavievä. Nyt oon kuitenkin montaa kokemusta ja oppia rikkaampi!

Seikkailijoilla, tarpojilla ja samoajilla leiri alkoi pyöräilyhaikilla. Sudenpennut touhusivat maanantaina merihenkisesti, ja tiistaina valloitettiin preeria. Keskiviikkona oli koko päivän kestävä vierailupäivä, jolloin päästiin mm. askartelemaan tunturisopulimaskotit, ramboratailemaan ja kalliolaskeutumaan. Torstaina lähdettiin uimarannalle, suunnistettiin rogaining-henkisesti, kokkailtiin itse ruokaa ja loppupäivä mentiin "oma päivä" -tyylillä. Vaeltajat pääsivät purjehtimaan ja nauttimaan hyvästä seurasta (kiitos Ponit, Sari ja JoPot!). Perjantaina ohjelmaa oli jokaiselle ikäkaudelle erikseen; seikkailijat tekivät mereen liittyviä juttuja, tarpojilla oli melontaa, ensiapua ja maastopeliä ja samoajat joko purjehtivat tai pyöräilivät. Sama meno jatkui lauantaina. Lauantai huipentui Kurisrockiin ja vartioiden omiin biiseihin jotka saivat leirinjohtajankin kyyneliin. Yöllä oli vielä leirikaste ja sunnuntaina herättiinkin hieman väsyneempinä kuin aiemmin. Sunnuntaina oli enää leirin purku ja sitten lähdettiinkin haikein mielin kotiin ja kohti uusia seikkailuja.

Haluun kiittää kaikkia, jotka antoi oman panoksensa leiriin - raksalla, ohjelmissa, muonituksessa ja kaikessa muussa. Ei näitä juttuja tehdä yksin, ei todellakaan. Mun mielestä on ihan mahtavaa huomata, miten paljon aikaa annettiin leirin suunnitteluun ja toteutukseen. Leirintekoporukka oli ihan mieletön!! Kiitos myös reippaat Flamingot ja ennenkaikkea kiitos kaikki 72 leiriläistä, olitte mahtavia kaikki :)

♥: Iikku

PS. ei se leiri viel oo ohi, kololla näyttää tältä....

4 yötä leiriin!

Tässä kuvalliset ohjeet leiriportin / muun leirirekvisiitan tekoon. Varma onnistuminen!

Tarvikkeet: maaleja, siveltimiä, tärpättiä, rättejä, pahvia, vaneria, Kentsu, jäätelöä, teippiä, kahvia, teetä, puhelin, lyijykynä, viivotin, paperia, maalausvaatteet, muistilappuja, äiti ja auto.

Vaihe 1 - Aja Raision läpi Kentsu ikkunassa. Ihmettele koko matkan ajan pitkiä katseita ja tajua asia kotipihassa

 

Vaihe 2 - Ravaa puoli tuntia autotallin ja kodin väliä ja tuo yksi tavara kerrallaan. Tee siskon housuista paremman puutteessa pari rättiä.



Vaihe 3 - Aina kun olet saanut hyvän maalausdraivin päälle, ala puhumaan puhelimessa. Juoruile parikymmentä minuuttia, ja juttele sen jälkeen kolmen sudenpennun vanhemman kanssa. Tämän jälkeen syö jäätelöä, tekstaa ja soita jälleen yksi puhelu, vaikka aiheesta stetson-hatut ja kivet moottoriteillä. Kun jatkat maalausta, muista maalata myös vaatteesi, kätesi, jalkasi ja naamasi.

 

Vaihe 4 - Lähde sisälle tulostamaan sapluunaa leirin logoa varten. Sisällä tajua, ettei kyseisellä koneella ole netistä ladattua fonttia. Avaa kone silti vain muistaaksesi, ettet tiedä äitisi salasanaa. Piirrä kirjaimet käsin.

Vaihe 5 - Kun olet valmis, töki sivellintä sinne sun tänne, jotta saat kivoja kukkia/heinää/taloja/muuta roinaa. Ihastele työsi jälkeä, ja siivoa kaikki maalit / muut välineet pois vain tajutaksesi, että myös festarikyltti piti maalata. Sen maalattuasi siivoa uudestaan ja seuraavaksi voitkin sitten lähteä hakemaan bassopatteria, megafonia ja turvaliivejä!

Nyt enää sit peukkuja pystyyn, että olis hyvät säät! Hehheh :) Palaillaan sit leiriviikon jälkeen niiden tunnelmien JA mahtavien fiiliskuvien kera. Tiedossa on älyttömän siisti seikkailuviikko, hyvää ruokaa, hauskoja iltaohjelmia ja ennenkaikkea mitä parasta seuraa!

♥: Iikku

Tervaiset terveiset Kuriksesta !

Leiripaikkamme Kuristenlahden talkoovuorot on jaettu kuukausittain eri henkilöille. Heinäkuussa vastuuvuorossa oli Iikku joka valitsi kamuikseen Mansikkaponit. Keskiviikkona suunnattiin siis pienellä vaeltajaporukalla Kurikseen.

Matka pysähtyi heti alkumetreillä Ihalan Siwaan (<3) josta haimme herkkuja matkalle (matkaa n. 30min....). Iikku ja Sanni tyhjensivät koko herkkuosaston Kaisan tyytyessä maukkaisiin riisikakkuihin. Salamannopeat check-in:it Foursquareen ja matka Kurikseen sai jatkua.

"Tehokas" tervaaja

Leiripaikalla Loru & pojat olivatkin jo täydessä työn touhussa. Kaisa lähti kantamaan risuja uusien portaiden tieltä team Huuskan jäädessä hienosäätämään porraslankkujen lovia. Pian päästiinkin jo asian ytimeen - tervaamiseen. Onnellisina laitoimme sudit heilumaan ja pian lankut olivatkin saaneet kauniin ruskean pinnan. Tervaamisen riemusta sudimme vielä ilmoitustaulun ja KilliNalli-kyltin samalla sävyllä. Olisimme halunneet tervata koko Kuriksen, mutta siihen emme valitettavasti (ja muiden onneksi) saaneet lupaa...

Kahdeksan maissa rupesimme tekemään lähtöä, sillä tehotiimimme jäsentä Sannia kutsui yövuoro. Pakko oli kuitenkin päivittää taas Foursquareen sijainti ja napata pari pistettä... Kotimatka sujui mukavissa fiiliksissä ensi keskiviikon vaeltajakokousta suunnitellessa!

Porrastalkootervaisin,

Iikku ja Sanni

PS. Muut servaa, mä tervaan XD

yöllisiä siivouksia

Joka kesän MustGo- tapahtuma RuisRock, joka järjestetään Turun Ruissalossa, sai tänä vuonna hieman erilaisen perspektiivin, kun lippukuntamme päätti kartuttaa mökkirahastoaan menemällä johtajaporukalla siivoamaan ruissikansan jälkiä YÖLLÄ. RaKiNa osallistui siivouksiin la-su ja su-ma välisinä öinä. Me vaeltajat lähdettiin innostuneina su-ma väliseen siivousrääkkiin.

Odotimme valtavaa roskamerta, jota päästäisiin suurinpiirtein "lumikolilla" siirtelemään paikasta A paikkaan B. Todellisuus nyt oli hieman erilainen.. Tässä siis pääpiirteittäin mitä tapahtui:

Kokoontuminen oli klo 2.50 Ruissalon hiekkakentällä, joten päätin ottaa itse pienet torkut aikasemmin illalla. Se ei sinänsä ollut kauheen järkevä ajatus, sillä sain avattua silmät kunnolla vasta, kun jo olin ajanut autolla tapaamispaikalle, josta me vaeltajat ( Sanni,Iikku, ja Kaisa) jatkoimme matkaa Ruissaloon URHEASTI pyöräillen (lue: harmitti kun muut tuli autolla). Myös neljäs vaeltajavartiomme jäsen Katri saapui paikalle, tosin autolla. Saatiin paikan päällä neonoranssit<3 liivit ja työhanskat sekä sekavaa ohjeistusta mistä kaikkialta pitäisi yön aikana saada siivottua. Sen verran ymmärrettiin, että joka ikinen pienen pienikin tupakantumppi pitäisi jokaisesta kiven kolosta ylös kaivaa. No se osoittautui hieman hankalammaksi mitä kuviteltiin, aamulla kiitti selkä kyyryssä kävelystä ja kädet tuoksui kuin kukkaset<3 Tai sitten ei...

Siivoukset kesti yhteensä klo 3.00-9.00, eli semmoset kuusi tuntia. Välissä oli leipä ja kahvitauko, naminami!
Työ ei itsessään ollut mitenkää hohdokasta, mutta oli se kyllä semmonen kokemus, mitä ihan jokainen ei pääse kokemaan! En ainakaan ite oo koskaan päässyt festarialuetta näkemään niin, että paikalla alle 20 ihmistä. Ja mikä sen mukavampaa aamuyön pikkutuntien viettoa kuin hyvässä seurassa. Juttu aina parani mitä väsyneimmiksi tultiin, paitsi Kaisalla joka melkeen nukahti pitäessään haravaa pystyssä :) Siihen lopputulokseen tultiin yhdessä mielin, että jos ens vuonna nähdään Ruississa jonkun heittävän tupakan tumpin maahan, niin vähintään syötetään se sille tai jotain muuta mukavaa ja iloista :) Mutta ainakin voidaan ylpeinä sanoa, että kyllä se Ruissalo jäi semmoseen kuntoon, että sinne kehtaa ensi vuonnakin hyvillä mielin mennä rokkailemaan! Ja ehkäpä nähdään taas kolmen aikaan yöllä haravat kädessä.. ikinä ei voi tietää ;)

Kesäisin ja väsynein tunnelmin, Sanni.

PS. aamulla käytiin vielä morottamassa Kaisan "Mansikka"ponia, kukkaa <3