sunnuntai 30. joulukuuta 2012

2012

Oonko ainoa, jonka mielestä vuosi 2012 on kulunut ihan tajuttoman nopeasti?! Vähän yli 24 tunnin kuluttua eletään jo vuotta 2013! Ennen uuden vuoden glamouria voidaan hetkeksi suunnata ajatukset kuluneen vuoden juttuihin. Mitä kaikkea tapahtuikaan? Pikakatsaus alkaa n-y-t nyt!


TALVI


Vuoden (vaeltaja)toiminnan aloitti ihan vaan meidän ikäkaudelle suunnattu L-SP:n tapahtuma - Seurapiiri. Mukana tällöin olivat Kaisa ja Katri, mut ens tammikuussa meit lähtee hurjasti (ok kolme) enemmän! LiNen missikisat kisattiin kokkisodan merkeissä Sannin yltäessä ykkössijalle ja helmikuussa käytiin tutustumassa alueen vaeltajiin ruokailun merkeissä. Lisäksi päästiin pitkän odotuksen jälkeen nukkumaan lumikuoppaan ja muutenkin opettelemaan talviretkeilyn perusteita hiihtämisestä ruokahuoltoon. Ja käytiinhän me hyvässä hengessä nappaamassa pronssia piirin talvimestaruuskisoista.


KEVÄT


Kevät on rakkauden aikaa - paitsi pardessa se tarkottaa yleensä PJ-kurssien alkamista. Onhan sekin rakkautta...partioon...joo... Kevään aikana partiojohtajan kunniallisen arvon saavuttivat Maija ja Katri. Välitehtävänä Maijalla oli kevätvaellus ja Katrilla superetki. Mä ja Sanni käytiin Aviksien kanssa Forssassa vetämässä navat täyteen herkkuruokaa kauniiden seinätaiteilujen toimiessa ravintona mielelle ja sielulle... Jenni taas nappasi mukaansa puolet Pisaroista ja Kaisankin tukijoukoksi ja lähti Uuteenkaupunkiin opettamaan Merihaille teltan pystytystä. Olin myös piirin kevätkokouksessa, siistii... Muuten kevät sujui perinteisesti kesäleiriä suunnitellessa ja perustoimintaa pyörittäessä. Alueen vaeltajien kesken pelailtiin lautapelejä ja omalla porukalla käytiin valloittamassa Flowparkin radat. Vähän suunnistettiin Salossa ja osallistuttiin tietty partioparaatiin!


KESÄ


Kesä alkoi HuHulla, jossa Kaisa pyöri toimistohommissa. Ite kävin vaan pyörähtämässä ja vähän tsekkaamassa fiiliksiä. LiNe kokoontui lenkkeilemään sekä rentoutumaan paljuun ja Katrista tuli LiNen tähti. Kesä kului ja Adventure-leiri edistyi varmoin ottein. Ennen lippukunnan omaa leiriä järjestettiin Roverway, jonne Mansikkaponeista lähti mukaan Kaisa.
Kesäleirillä puolestaan mukana olivat melkeenpä kaikki, vaan Altsu ja Liuko joutuivat skippaamaan kesäleirihulinat. Viikon keskellä päästiin poniporukalla purjehtimaan, ja se oli tietty ihan huippukivaa. Kesäleiri oli mun välitehtävä, hyvin meni ja musta tuli partiojohtaja.


SYKSY


Lounais-Suomen Partiopiirin YSPit, tuttavallisemmin L.Y.P.S.Y., ideoi flashmobin jolla haettiin näkyvyyttä partiokauden alkamisen kunniaksi. Ja olihan meitä Kauppatorilla lähemmäs 200! Jee! Oman lippukunnan (ja JoPojen) kesken järkättiin perinteisesti avoimet ovet. Ruotsin kuningas saapui ilahduttamaan eloamme Turkuun ja osa KilliNalleista yöpyi keskellä kaupunkia Camp in the City -tapahtumassa. Otettiin myös vaeltajaporukalla osaa Aika Luovuttaa -kampanjaan ja luovutettiin yhdessä. Verta.
Mitä vielä... Oli lippukuntapäivä, omat ryhmät ja niiden retket, SM-kisat, yösuunnistus... Vaikka ja mitä. Ja hei, mä debytoin kurssittajana YSPien järkkäämällä viestintäkurssilla! Maija veti myös ekan kurssinsa, erätaitojatkiksen. Syksy rauhoittui tuttuun tapaan joulukuun kynttilävartioon, jouluyöretkeen ja joulukonserttiin. Rauhoittumista vähän häirittiin piparitalotalkoilla  myyjäisiä varten, mut kyllähän sitä välillä tarvitaan jännitystä elämään! Partiovuoden päätti patjanpolttotalkoot Kuriksessa :)


Noniin, nyt on tä vuosi pulkassa myös näin bloginkin puolella! Aikamoista tykitystä on ollut toisinaan, mut ihan hyvällä tavalla. Mä kiitän kaikkia joiden kanssa ollaan tehty parasta partiota kuluneen vuoden aikana. Ja Mansikkaponit kiittää kanssa!

Ens vuoteen,
Iikku

perjantai 21. joulukuuta 2012

Vain Elämää - Mansikkaponien päivä

Kiertävä Kurisvuoro napsahti joulukuun kunniaksi ponien harteille. Tänäaamuna keräsimme talviunisen joukkomme ja otimme suunnan kohti rakasta leiripaikkaamme, kaupan kautta tottakai!
Aloitimme talkoopuuhat kinkkutreenillä ja tarvoimme umpihangessa kylmä parakki ajatuksissamme - tietä ei talvisin aurata.



Perillä meitä odotti idyllinen näky, talvinen Kuris. Me Alinan kanssa laitettiin kaikki taito kehiin ja askarreltiin kiehisiä... Kamiina saatiin päälle ja parakki alkoi hitaasti mutta varmasti lämmetä, samoin kuin evääksi ostamamme glögi. Lakaisimme lattian ja siistimme yleisilmettä. Koitimme myös siivota varastoa, mutta päätimme suosiolla siirtää perusteellisemmat kuuraukset ensi kesään.



Altsun päätä piinasi tauotta soivat Vain Elämää -hitit, joten päätimme laittaa ne soimaan ihan oikeasti. Fiilis oli vähän kuin kyseisessä sarjassa, lauleskeltiin, vaihdeltiin kuulumisia ja tehtiin jotain meidän tyylistä!



Rymiksen Salen irtsarivalikoima on tunnetusti kuiva, mut ei siellä Siwassakaan mitään maan tuoreimpia karkkipusseja myydä... Tarvii varmaan käydä vähän useemmin! Jäiset karkit on parasta ;)




Pian päätettiin aloittaa reissun kohokohta - PATJANVAIHTOVIIKOT!! Pitkällisen kinumisen kälkeen sain Lorulta vihdoin luvan polttaa yhden patjoista. 1/8 hommasta suoritettu ;) muita vähän ällötti niin Maija reippaana nosti patjan ylös. Ei löytynyt ylläreitä tällä kertaa.



Iloinen Altsu, kohta on "se hetki"!!!



Aamupäivän pääesiintyjä saattokulkueineen



Jänskättäää, tsemppiä patja! Sä pystyt siihen!



Pieni liekki, tänään syttyy, tähän talven piimeyyyteeeen....



No nyt roihuaa jo kunnolla, wohoo!



Siinä se laveri pilkistää. Kutsuva kolo ällöpatjojen keskellä. Projekti jatkuu, se on meidän uudenvuoden lupaus!

Prasujen hiipumisen jälkeen pakattiin kamat ja tallusteltiin muodostunutta polkua takaisin autolle. Kiitos talkooseurasta Altsu, Maija ja Katri!

- Iikku

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulumyyjäiset osa kaks - puuronkeittoo


5.30 Sannin herätyskello soi
5.54 Iikun kello soi
5.53 Sanni: "syön tääl vähä jukuu. Pakkaan ja tuun sit" Iikku: "Oke xD Oon peiton al..."
5.54 Sanni: "Kuusi minuuttia niin saat pistää levyn päälle"
5.58 Iikku: "2min..."
6.00 Sanni: "Let the porridgetime begin!"
6.32 ja hämärä keittiö. Täs kuvassa muuten vinkki: mikä menee pieleen?
Ja siitä pyörähti myyjäispäivä käyntiin puuroveden hellalle laittamisella. Kello 6.26 vesi rupes näyttää kiehumisen merkkejä ja 6.28 Sanni tekstas Iikulle et oven sais tulla avaamaan. Täydellinen ajoitus! Heitettiin epäileväisinä puuroriisit kattilaan ja annettiin koko homman porista liedellä. Lorun ohjeita noudattamalla selvittiin kuitenkin tosi mallikkaasti!

"Täst vähän voisilmää puuroon"
Kasilta laitettiin puurokattila boxiin - eka osa hommasta: check! Olo oli helpottunut ja oltiin askelta lähempänä onnistumista. (Laskettiin myös puuron kokonaispaino, arvioltaan sitä tuli yhteensä 18,7kg. Ja tilavuus oli 20 litraa. pH-arvoa tai energiasisältöä ei enää laskettu mut pH pyörii todennäköisesti siinä seiskan paikkeilla ja kaloreja on sopivasti. Miten hauskaa tällainen arkipäivän matikka/kemia!! JEE!) Sit alkoikin se aamupuuhien kakkosvaihe, piparitalojen paketoiminen sellofaaniin. Huomattiin yhden poron saaneen sarvivaurion joten valepiparilääkäri Turunen suoritti haastavan leikkauksen. Poro selvisi onnettomuudesta pienin kosmeettisin haitoin. Leikkauksessa tapahtui pienimuotoisia komplikaatioita tikkien pettäessä, mutta vakaalla otteella toiminut valepiparileikkaussalihoitaja Toivanen huomasi vahingon ajoissa ja tilanne saatiin hallintaan. Hyvä ja tehokas aamu siis :)

Onnistumisen hetki
Aikaa jäi vielä vaikka mihin, kun puuro keräsi itseään laatikossa. Fiksattiin siis itsemme myyjäiskuntoon ja fiilisteltiin ponivaloja, joita Sanni metsästi ympäri Turkua. Ne oli pakko saada.

Uuuu, ne on hienot!

Kello lähestyi kymmentä, ja alettiin pakkaamaan autoa. Puuron lisäksi mukaan piti mahduttaa piparitalot, MAISEMA, Iikun siskot ja niiden tavarat. Hyvin mahtui, jos ruuanlaittotaidoissa on puutetta niin ne paikataan sit pakkaamiskyvyillä. Meitä vähän epäilytti pahvilaatikon kestävyys, mut pohja kesti Iikulta autoon ja autosta kololle.


Myyjäispöytä ja jouluvalot
Noo kololla sit avattiin kattila, sisällä beigeä puuroa. Lorun viestissä luki et laktoositon jauhe värjää puuron, mutta koska Sanni ajatteli laktoosivammaisten vatsoja, oli puuro beigeä valkoisen sijaan. Mut maku oli sama ja lopulta puuronkeittäjätkin uskaltautuivat maistamaan, ja vielä pitivät tuotoksestaan. Hiukan jäi yli ja sitä on nyt sit pakastimessa pahan päivän varalle vähän itse kullakin.

"Älä sotke yhteisen puuron kanssa" ps. NAM
Loppuajasta tultiin siihen tulokseen, et meidän keskittymiskyky on pienen lapsen luokkaa. Miten kävi piparitalkoissa? Kaks tuntii ja ote herpaantui. Miten kävi myyjäisissä? Kaks tuntii ja WhaleTrail meni puuron edelle... Tämän tajuttuamme vähän tsempattiin ja oltiin hirmu tehokkaita ihan loppuun asti.

Sanni vauhdis

Jopa niin tehokkaita, et puurokattila päätyi takaisin Iikun luokse joka sen sitten iloisena tyhjensi ja tiskasi. Nyt on kattila kiiltävä ja myyjäiset tän vuoden osalta ohi! Jee! Vielä taiteellinen mustavalkokuva mestareista teoksensa kanssa:


- iQ&Zaba eli Iikku ja Sanni

lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulumyyjäiset

Tänään oli RaKiNan perinteikkäät ja kunniakkat joulumyyjäiset, joiden järjestelyvastuun sain jo toisen kerran. Päädyttiin Mansikkaponien kanssa pitämään vaeltajavartiollemme myyntipistettä. Myytiin puuroa, glögiä, pipareita, adventtikalentereita, joulukonserttilippuja ja piparkakkutaloja. Talojen valmistusprosessihan ei oo yhtään niin yksinkertainen kuin taikinapaketin kylkiäisohjeet antaa ymmärtää, mut saatiin kuitenkin viisi kaunista pepparskakataloa sekä yksi omalaatuinen maisema-asetelma myyntiin.

Pari viikkoa ennen h-hetkeä mainokset lähti maailmalle. Keräsin vartioilta myytävien tuotteiden listat ja toivoin et kaikki sujuu. Tänä aamuna alkoi aika haipakka. Iikku ja Sanni keitteli puuroa jo kuuden aikaan, ite menin kahdeksan jälkeen kololle siivoamaan. Kololla odotteli muutama ylläri joten pelkkään siivoamiseen tuhraantui aikaa melkein tunti. Kaikkien kahdeksan vartion myyntipöytien sovittelu Wanhan Pappilan saliin ei myöskään ollut mikään helppo nakki. Lainasin vähän pöytiä JoPoilta, kiitos ja anteeksi! :D

Iloiset asiakaspalvelijat! Kameran takana Iikku ja kuvasta puuttuu Katri.
Ennen kymmentä myyjät alkoivat saapua paikalle, joten kun pöytäpaikat oli tasapuolisesti arvottu poistuin kaaoksen keskeltä takavasemmalle sulattelemaan autotallin lukkoa. Pian saapuivat myös ponikaverit ja jättiläislaatikko, joka sisälsi beigeä riisipuuroa. Kyllä Loru tietää :) Mainoskyltit vielä ulkoroihujen kera tienvarteen ja myyjäiset saattoivat alkaa...

Tapahtuma onnistui jälleen kerran, rahaa tuli kerättyä ja vartioiden talous on taas mallillaan. Kiitokset kaikille mukanaolleille: meille Poneille, vartioille ja asiakkaille :)

-Kaisa