Talviurheiluviikonloppu

On varmaan tullut selväksi, miten monipuolinen harrastus partio on. Tätä väitettä on taas todistettu viikonlopun aikana kun Mansikkaponit ovat harrastaneet talviurheilua ihan urakalla.

JoPot järjestivät lauantaina laskettelumatkan Himokselle ja tottakai me kerättiin huippuporukka mukaan rinteeseen. Ponitiimi koostui mun lisäksi Altsusta ja Sannista ja vahvistukseksi mukaan saatiin Sari, Anna ja Sofia sekä KilliNallien ulkopuolelta vielä Jeremi ja Tomppa. Päivä sujuikin sit hyvillä mielin (lukuunottamatta telemarksuksien puutteesta aiheutunutta surkua) rinteessä välillä isommalla ja välillä pienemmällä porukalla. Nähtiin erilaisia taidonnäytteitä ja taisin mä laskea yhden mustan rinteen sukset kädessä istuen, kun se osoittautui turhan jyrkäksi vaikka Sanni ja Alina muuta alkuun koitti väittää. Koettiin myös pikku hissiepisodi kun jäätiin ihailemaan uh, niin iihhanaa kotimaista metsää ja unohdettiin hypätä pois tuolihissistä. Oikeesti oli vaan kylmä ja haluttiin kasautua tuulensuojaan lumikinoksen viereen... Himoksella on muuten tosi kuivat lastenhampparit, vaikka kyllä niilläkin nälkä lähti.
Ihan superkiva päivä, vähän erilaista partiota tällä kertaa eikä vastuuta muista kuin itsestään, rentouttavaa! Ens vuonna lähetään varmasti uudestaan :)

Sunnuntaina vuorossa oli "linen" hiihto. Line lainausmerkeissä(senkin rutkut!!!!), koska paikalle saapui loppujen lopuksi vain kolme henkilöä - Anna, Sari ja minä. Hiihdosta mainittakoon se että kahdella ensin mainitulla on hieman eri pohja tolle luisteluhiihdolle kun mitä mulla ja lopputulos on se, että haluan ekan kierroksen jälkeen vaan itkeä. No ehkä en ihan, mut aikamoista kannustushuutoa Anna sai tokan kiekan ekassa ylämäessä tykittää ja vähän tehostaa hutkimalla mua sauvalla. En mäkään kuulemma ihan toivoton tapaus ollut, tekniikka ihan hyvä ja nyt sit vaan kova reeni lopputalven ajaksi käyntiin! Ja oikeesti oli kyllä kivaa hiihtää kun on kaks tsemppaavaa personal traineria mukana, halusin vaan vähän valittaa, hehheh! Sunnuntaista ei oo kuvia, kuvitelkaa semisti väsynyt meitsi!

- Iikku

Yksipuolinen mielikuva, monipuolinen todellisuus.

Kirjoitin omaan blogiini viikonlopputerkkuja ja päädyin loppujen lopuksi paasaamaan partion imagosta. Kaikki lähti tämän viikonlopun vaeltajatapahtumasta, Jäänmurtajasta. Lähdin viettämään tapahtumaa Iikun ja muiden Mansikkaponien kanssa. Kuitenkin Iikku lyyhistyi sängyn omaksi perjantaiyöllä ja lähti lauantaiaamulla kotiin potemaan. Koska en itse oo pahemmin käynyt piirin järjestämissä tapahtumissa, on mun partioystävät lähinnä omasta lippukunnasta.  Ja koska muut Mansikkaponit on tässä hieman aktiivisempia, olin hieman ahdistunut asiasta. Vaikka välillä olin vähän loner ja seinäruusu, lauantai-iltaa kohden alkoi tuttavia tulemaan, sillä partio ei ole mikään sisäänpäinkääntynyt insidepiirikerho. Kun vaan meni juttelemaan muille, pääsi mukaan pelailemaan ja juttelemaan. Lisäksi aivan huippu päiväohjelma lisäsi fiilistä! Missä muualla viikonlopun aikana pääse jäihin uiskentelemaan kastumatta, katselemaan sotilaspojuja ja laivaston maisemia, kokeilemaan uusia urheilulajeja, ratkaisemaan murhamysteeriä ja tekemään oman elämän aikataulu ja rentoutumisremppaa? Muita tällaisia harrastuksia ei taida paljoa olla. Ainakin ne jää yhden käden  sormilla laskettavaksi.

Silti kuitenkin monelle ulkopuoliselle partio on solmujen tekoa ja kirkossa istumista. Meidän lpk:n yksi jäsen kirjotti loistavasti partiosta ja imagosta, kuinka ulkopuoliset näkee paetiolaiset nössöinä ja outoina, kun taas toiminnan harrastajat itse näkee monipuolisuuden ja ei toiminnasta luopuisi hevillä.

Partion monipuolisuus on mulle ja muille sitä harrastaville jo oikeestaan itsestäänselvyys. On ihan normaalia, että viikon leirin aikana kalliokiipeillään, harjoitellaan ensiapua, pidetään festarit, lauletaan pari tuntia nuotion ääressä, suunnistetaan, purjehditaan, tehdään itse päivän ruuat ja kaikkea muuta! Ja tähän päälle vielä kaikki muu ohjelma mikä MEIDÄN kesäleiriltä löytyi. Ei hassummin vai mitä? Haluisitko säkin päästä kokeilemaan kuivapuvun kanssa uimista? Tai testata jotain uutta urheilulajia josta et oo ikinä kuullutkaan? Tai vaikka melomaan kuumana aurinkoisena kesäpäivänä parhaiden kavereiden kanssa? Kävellä Rukan portaat kesähelteessä? Oppia ottamaan vastuuta muista ihmisistä sekä opettaa heille asioita, joilla elämässä pärjää?Ylittää itses kaikilla mahdollisilla tavoilla joita keksit? Sitä mä teen viikoittain, kuukausittain, vuosittain. Partiossa saa kavereita. Ystäviä. Ihmisiä jotka ottaa sut semmoisena kun olet. Ei semmoisena kun he haluu sun olevan. Vaikka verkkarit ja verkkopaita päällä. Vaikka hiukset pystyssä ja naama rasvasena. Tai no meillä Mansikkaponeilla on hieman hifistelyä havaittavissa.. Sekin vaan tervettä ja hauskaa!

Sanni

Jäänmurtaja 18.-20.1.2013

L-SP:n vaeltajajaosto, tuo ahkerasti ahertavan vaeltajan arjen pelastaja, järjesti jo toista kertaa vain vaeltajille suunnatun viikonlopputapahtuman. Viime vuonna Seurapiirissä meitä Rakinaisia oli paikalla kaksi, tällä kertaa lähdettiin viiden hengen voimin valloittamaan Jäänmurtajaa.

Tapahtuma alkoi perjantaina TuMen kololta Turussa, jossa vietimme myös ekan yön. Ilta koostui toisiin tutustumisesta, merellisistä aktiviteeteista (bingo, karaoke, buffet yms). Saimme myös mystistä informaatiota lauantain iltaohjelmaan liittyen. Illan päätteeksi jotkut hyödynsivät vielä TuMelaisten kolota löytyviä saunomis- ja uintimahdollisuuksia. Vihdoin kömmimme makuupusseihin nukkumaan :)

Aamulla jouduimme valitettavasti hyvästelemään yön aikana kipeytyneen Iikun :( Aamupalan jälkeen oli reipas pakkaus ja siivous, jonka jälkeen mentiin ulos heivaamaan tavarat bussiin. Joku valopää oli kuitenkin pitänyt bussia yön yli sisätiloissa, ja tavaratilan luukkujen lukot olivat tietysti jäässä. Odottelimme ulkona -25 asteen pakkasessa uutta bussia saapuvaksi. Hetken näytti pahalta toisenkin bussin kanssa, mutta kuski sai onneksi luukut revittyä auki.

Päämäärämme oli Pansion sotasatama, ja matkan aikana saimme kattavan esittelyn reitistämme "laivan" keskusradion kautta: "katkoviivaa, katkoviivaa, katkoviivaa, bussipysäkki, valotolppa, katkoviivaa, katkoviivaa..." Perillä meidät käskettiin kolmiriviin, "kolme peräkkäin monta vierekkäin". Päivä koostui kolmesta pisteestä joita eri rivit kiersi eri järjestyksessä: EA:sta, joka sisälsi hypotermiaa, varpaanpaleltumia ja Anne-nukkeja, laivakierroksesta, jossa tutustuttiin öljyntorjunta-alukseen ja sen komentosillan hienoihin namikoihin ja viimeisenä muttei vähisimpänä yhtä lailla pelätystä ja odotetusta uinnista hyisen jäisessä meressä.

EA:n aiheena oli tosiaankin hypotermia ja kylmässä elvyttäminen. Muistiin jäänyttä mm: jos varpaat palelee kannattaa laittaa lisää villapaitoja päälle. Jos tämäkään ei auta, laita kaveri kärsimään ja tunge varpaasi hänen vatsaansa vasten. Kylmässä eloton ihminen voidaan pelastaa vielä yli tunnin kuluttua. Jatka siis elvyttämistä, paitsi jos tyyppi alkaa näyttää Öziltä. Coolmax-sukkia ei kannata käyttää pakkasella.

Huisii!

 Laivakierroksella saatiin laivakokilta lämmintä mehua, ja paatti oli myös itsessään ihanan lämpöinen <3 Solttupojat (Silakat) esittelivät venhosta ja sen komentosiltaa meille. Kahden ohjelmapisteen jälkeen vuorossa oli ruokailu varusmiesravintolassa. Valitettavasti varusmiehet söivät eri aikaan kuin me, mutta ruoka oli tosi hyvää ja vessajonot pitkiä. Jälkiruoaksi vielä mansikkakiisseliä ja vaniljakastiketta, paitsi laktoosivammaisilla oli kerrankin tuuria ja saatiin jätskiä :) Saatiin pöytäseuraksi Ahertajien vaeltajat, tosi mukavia ja en oo varmaan ennen oppinut noin paljon yhden lounaan aikana. Osataan nyt viittoa mm. Presidentti Sauli Niinistö.

Lounaan jälkeen palattiin takaisin Pansionrantaan, jossa vedettiin ylle oranssit pelastautumispuvut ja pienen briiffauksen jälkeen päästiin jääkylmään veteen kellumaan. Puvut piti tosi hyvin vettä, hanskoista ja kaulasta tuli vaan vähän läpi eikä siis tullu edes kylmä. Kaikki puvun sisään jäänyt ilma kannatteli uijaa meritähtiasennossa, ja harjoteltiin jäälle nousemista, kuviokelluntaa, yhteisuintia ja toisten lämmittämistä vedessä. Ihan liian äkkiä piti nousta ylös ja kuuman suihkun kautta ottamaan oranssit haalarit pois.

Pakkauduttiin takaisin bussiin ja lähdettiin kohti toisen yön yöpymispaikkaa Laitilassa. Majoittauduttiin, syötiin ja käytiin saunassa. Illalla vuorossa oli Murhamysteeri merellä, johon oltiin saatu ohjeet jo edellisenä iltana. Jokasella halukkaalla oli oma rooli, me esitettiin ainakin missikilpailijoita ja tarjoilijoita, lisäks oli avioparia, showtyttöä, laivan henkilökuntaa, pyyhepoikaa, draamakuningattaria ja kaiken maailman matkustajia. Jokainen sai henk. koht. ohjeet siitä miten oma roolihahmo pukeutuu, käyttäytyy, ketä tuntee, mitä juoruja tietää, mitä salaisuuksia pitää sisällään... Muita pystyi lahjomaan, omia intressejä piti ajaa ja tiettyjä to-do -listan asioita tehdä. Jossain kohtaa tapahtui murha, paikalle saapui poliisi ja kaikki olivat epäilyksen alaisia. Silloin sai avata alussa jaetun B-kirjekuoren, jossa oli lisäinformaatiota. Jollekulle selvisi myös tässä kohtaa, että hän oli murhaaja. Loppuaika jatkettiin uuden to-do -listan kanssa ja jokainen koitti selvittää murhaajaa. Poliisi esitti myös todisteet joita oli löytynyt. Osallistujat saivat äänestää parasta esiintymistä ja asua, jokainen myös arvasi murhaajan. Lopulta paljastettiin oikeat vastaukset, eikä KUKAAN tiennyt murhaajaa oikein! Pelailtiin vielä biljardia turnauksessa, kunnes Sanni pussitti kasipallon ja päästiin nukkumaan :)

Sanni vs. neljä äijää. Kuka vei?

Sunnuntaiaamuna käytiin läpi ajankäyttöä ja -suunnittelua ja tutustuttiin kahteen uuteen urheilulajiin, taekwondoon ja amerikkalaiseen jalkapalloon. Pakattiin, syötiin ja laskettiin lippu (koska se nostettiin?? Kellään ei ollut muistikuvaa tapahtuneesta.) ja suunnattiin takaisin Turkuun.

Oli jälleen kerran mahtava meininki ja onnistunut viikonloppu, kiitos staabille upeasta tapahtumasta! Tällasta ei ihan jokanen pääsekkään kokemaan, on taas jotain mitä hehkuttaa pöllämystyneille ei-partiolaiskavereille :D

-Kaisa