2012

Oonko ainoa, jonka mielestä vuosi 2012 on kulunut ihan tajuttoman nopeasti?! Vähän yli 24 tunnin kuluttua eletään jo vuotta 2013! Ennen uuden vuoden glamouria voidaan hetkeksi suunnata ajatukset kuluneen vuoden juttuihin. Mitä kaikkea tapahtuikaan? Pikakatsaus alkaa n-y-t nyt!

TALVI

Vuoden (vaeltaja)toiminnan aloitti ihan vaan meidän ikäkaudelle suunnattu L-SP:n tapahtuma - Seurapiiri. Mukana tällöin olivat Kaisa ja Katri, mut ens tammikuussa meit lähtee hurjasti (ok kolme) enemmän! LiNen missikisat kisattiin kokkisodan merkeissä Sannin yltäessä ykkössijalle ja helmikuussa käytiin tutustumassa alueen vaeltajiin ruokailun merkeissä. Lisäksi päästiin pitkän odotuksen jälkeen nukkumaan lumikuoppaan ja muutenkin opettelemaan talviretkeilyn perusteita hiihtämisestä ruokahuoltoon. Ja käytiinhän me hyvässä hengessä nappaamassa pronssia piirin talvimestaruuskisoista.

KEVÄT

Kevät on rakkauden aikaa - paitsi pardessa se tarkottaa yleensä PJ-kurssien alkamista. Onhan sekin rakkautta...partioon...joo... Kevään aikana partiojohtajan kunniallisen arvon saavuttivat Maija ja Katri. Välitehtävänä Maijalla oli kevätvaellus ja Katrilla superetki. Mä ja Sanni käytiin Aviksien kanssa Forssassa vetämässä navat täyteen herkkuruokaa kauniiden seinätaiteilujen toimiessa ravintona mielelle ja sielulle... Jenni taas nappasi mukaansa puolet Pisaroista ja Kaisankin tukijoukoksi ja lähti Uuteenkaupunkiin opettamaan Merihaille teltan pystytystä. Olin myös piirin kevätkokouksessa, siistii... Muuten kevät sujui perinteisesti kesäleiriä suunnitellessa ja perustoimintaa pyörittäessä. Alueen vaeltajien kesken pelailtiin lautapelejä ja omalla porukalla käytiin valloittamassa Flowparkin radat. Vähän suunnistettiin Salossa ja osallistuttiin tietty partioparaatiin!

KESÄ

Kesä alkoi HuHulla, jossa Kaisa pyöri toimistohommissa. Ite kävin vaan pyörähtämässä ja vähän tsekkaamassa fiiliksiä. LiNe kokoontui lenkkeilemään sekä rentoutumaan paljuun ja Katrista tuli LiNen tähti. Kesä kului ja Adventure-leiri edistyi varmoin ottein. Ennen lippukunnan omaa leiriä järjestettiin Roverway, jonne Mansikkaponeista lähti mukaan Kaisa.

Kesäleirillä puolestaan mukana olivat melkeenpä kaikki, vaan Altsu ja Liuko joutuivat skippaamaan kesäleirihulinat. Viikon keskellä päästiin poniporukalla purjehtimaan, ja se oli tietty ihan huippukivaa. Kesäleiri oli mun välitehtävä, hyvin meni ja musta tuli partiojohtaja.

SYKSY

Lounais-Suomen Partiopiirin YSPit, tuttavallisemmin L.Y.P.S.Y., ideoi flashmobin jolla haettiin näkyvyyttä partiokauden alkamisen kunniaksi. Ja olihan meitä Kauppatorilla lähemmäs 200! Jee! Oman lippukunnan (ja JoPojen) kesken järkättiin perinteisesti avoimet ovet. Ruotsin kuningas saapui ilahduttamaan eloamme Turkuun ja osa KilliNalleista yöpyi keskellä kaupunkia Camp in the City -tapahtumassa. Otettiin myös vaeltajaporukalla osaa Aika Luovuttaa -kampanjaan ja luovutettiin yhdessä. Verta.

Mitä vielä... Oli lippukuntapäivä, omat ryhmät ja niiden retket, SM-kisat, yösuunnistus... Vaikka ja mitä. Ja hei, mä debytoin kurssittajana YSPien järkkäämällä viestintäkurssilla! Maija veti myös ekan kurssinsa, erätaitojatkiksen. Syksy rauhoittui tuttuun tapaan joulukuun kynttilävartioon, jouluyöretkeen ja joulukonserttiin. Rauhoittumista vähän häirittiin piparitalotalkoilla  myyjäisiä varten, mut kyllähän sitä välillä tarvitaan jännitystä elämään! Partiovuoden päätti patjanpolttotalkoot Kuriksessa :)

Noniin, nyt on tä vuosi pulkassa myös näin bloginkin puolella! Aikamoista tykitystä on ollut toisinaan, mut ihan hyvällä tavalla. Mä kiitän kaikkia joiden kanssa ollaan tehty parasta partiota kuluneen vuoden aikana. Ja Mansikkaponit kiittää kanssa!

Ens vuoteen,

Iikku

Vain Elämää - Mansikkaponien päivä

Kiertävä Kurisvuoro napsahti joulukuun kunniaksi ponien harteille. Tänäaamuna keräsimme talviunisen joukkomme ja otimme suunnan kohti rakasta leiripaikkaamme, kaupan kautta tottakai!
Aloitimme talkoopuuhat kinkkutreenillä ja tarvoimme umpihangessa kylmä parakki ajatuksissamme - tietä ei talvisin aurata.

Perillä meitä odotti idyllinen näky, talvinen Kuris. Me Alinan kanssa laitettiin kaikki taito kehiin ja askarreltiin kiehisiä... Kamiina saatiin päälle ja parakki alkoi hitaasti mutta varmasti lämmetä, samoin kuin evääksi ostamamme glögi. Lakaisimme lattian ja siistimme yleisilmettä. Koitimme myös siivota varastoa, mutta päätimme suosiolla siirtää perusteellisemmat kuuraukset ensi kesään.

Altsun päätä piinasi tauotta soivat Vain Elämää -hitit, joten päätimme laittaa ne soimaan ihan oikeasti. Fiilis oli vähän kuin kyseisessä sarjassa, lauleskeltiin, vaihdeltiin kuulumisia ja tehtiin jotain meidän tyylistä!

Rymiksen Salen irtsarivalikoima on tunnetusti kuiva, mut ei siellä Siwassakaan mitään maan tuoreimpia karkkipusseja myydä... Tarvii varmaan käydä vähän useemmin! Jäiset karkit on parasta ;)

Pian päätettiin aloittaa reissun kohokohta - PATJANVAIHTOVIIKOT!! Pitkällisen kinumisen kälkeen sain Lorulta vihdoin luvan polttaa yhden patjoista. 1/8 hommasta suoritettu ;) muita vähän ällötti niin Maija reippaana nosti patjan ylös. Ei löytynyt ylläreitä tällä kertaa.

Iloinen Altsu, kohta on "se hetki"!!!

Aamupäivän pääesiintyjä saattokulkueineen

Jänskättäää, tsemppiä patja! Sä pystyt siihen!

Pieni liekki, tänään syttyy, tähän talven piimeyyyteeeen....

No nyt roihuaa jo kunnolla, wohoo!

Siinä se laveri pilkistää. Kutsuva kolo ällöpatjojen keskellä. Projekti jatkuu, se on meidän uudenvuoden lupaus!

Prasujen hiipumisen jälkeen pakattiin kamat ja tallusteltiin muodostunutta polkua takaisin autolle. Kiitos talkooseurasta Altsu, Maija ja Katri!

- Iikku

Joulumyyjäiset osa kaks - puuronkeittoo

5.30 Sannin herätyskello soi
5.54 Iikun kello soi
5.53 Sanni: "syön tääl vähä jukuu. Pakkaan ja tuun sit" Iikku: "Oke xD Oon peiton al..."
5.54 Sanni: "Kuusi minuuttia niin saat pistää levyn päälle"
5.58 Iikku: "2min..."
6.00 Sanni: "Let the porridgetime begin!"

6.32 ja hämärä keittiö. Täs kuvassa muuten vinkki: mikä menee pieleen?

Ja siitä pyörähti myyjäispäivä käyntiin puuroveden hellalle laittamisella. Kello 6.26 vesi rupes näyttää kiehumisen merkkejä ja 6.28 Sanni tekstas Iikulle et oven sais tulla avaamaan. Täydellinen ajoitus! Heitettiin epäileväisinä puuroriisit kattilaan ja annettiin koko homman porista liedellä. Lorun ohjeita noudattamalla selvittiin kuitenkin tosi mallikkaasti!

"Täst vähän voisilmää puuroon"

Kasilta laitettiin puurokattila boxiin - eka osa hommasta: check! Olo oli helpottunut ja oltiin askelta lähempänä onnistumista. (Laskettiin myös puuron kokonaispaino, arvioltaan sitä tuli yhteensä 18,7kg. Ja tilavuus oli 20 litraa. pH-arvoa tai energiasisältöä ei enää laskettu mut pH pyörii todennäköisesti siinä seiskan paikkeilla ja kaloreja on sopivasti. Miten hauskaa tällainen arkipäivän matikka/kemia!! JEE!) Sit alkoikin se aamupuuhien kakkosvaihe, piparitalojen paketoiminen sellofaaniin. Huomattiin yhden poron saaneen sarvivaurion joten valepiparilääkäri Turunen suoritti haastavan leikkauksen. Poro selvisi onnettomuudesta pienin kosmeettisin haitoin. Leikkauksessa tapahtui pienimuotoisia komplikaatioita tikkien pettäessä, mutta vakaalla otteella toiminut valepiparileikkaussalihoitaja Toivanen huomasi vahingon ajoissa ja tilanne saatiin hallintaan. Hyvä ja tehokas aamu siis :)

Onnistumisen hetki

Aikaa jäi vielä vaikka mihin, kun puuro keräsi itseään laatikossa. Fiksattiin siis itsemme myyjäiskuntoon ja fiilisteltiin ponivaloja, joita Sanni metsästi ympäri Turkua. Ne oli pakko saada.

Uuuu, ne on hienot!

Kello lähestyi kymmentä, ja alettiin pakkaamaan autoa. Puuron lisäksi mukaan piti mahduttaa piparitalot, MAISEMA, Iikun siskot ja niiden tavarat. Hyvin mahtui, jos ruuanlaittotaidoissa on puutetta niin ne paikataan sit pakkaamiskyvyillä. Meitä vähän epäilytti pahvilaatikon kestävyys, mut pohja kesti Iikulta autoon ja autosta kololle.

Myyjäispöytä ja jouluvalot

Noo kololla sit avattiin kattila, sisällä beigeä puuroa. Lorun viestissä luki et laktoositon jauhe värjää puuron, mutta koska Sanni ajatteli laktoosivammaisten vatsoja, oli puuro beigeä valkoisen sijaan. Mut maku oli sama ja lopulta puuronkeittäjätkin uskaltautuivat maistamaan, ja vielä pitivät tuotoksestaan. Hiukan jäi yli ja sitä on nyt sit pakastimessa pahan päivän varalle vähän itse kullakin.

"Älä sotke yhteisen puuron kanssa" ps. NAM

Loppuajasta tultiin siihen tulokseen, et meidän keskittymiskyky on pienen lapsen luokkaa. Miten kävi piparitalkoissa? Kaks tuntii ja ote herpaantui. Miten kävi myyjäisissä? Kaks tuntii ja WhaleTrail meni puuron edelle... Tämän tajuttuamme vähän tsempattiin ja oltiin hirmu tehokkaita ihan loppuun asti.

Sanni vauhdis

Jopa niin tehokkaita, et puurokattila päätyi takaisin Iikun luokse joka sen sitten iloisena tyhjensi ja tiskasi. Nyt on kattila kiiltävä ja myyjäiset tän vuoden osalta ohi! Jee! Vielä taiteellinen mustavalkokuva mestareista teoksensa kanssa:

- iQ&Zaba eli Iikku ja Sanni

Joulumyyjäiset

Tänään oli RaKiNan perinteikkäät ja kunniakkat joulumyyjäiset, joiden järjestelyvastuun sain jo toisen kerran. Päädyttiin Mansikkaponien kanssa pitämään vaeltajavartiollemme myyntipistettä. Myytiin puuroa, glögiä, pipareita, adventtikalentereita, joulukonserttilippuja ja piparkakkutaloja. Talojen valmistusprosessihan ei oo yhtään niin yksinkertainen kuin taikinapaketin kylkiäisohjeet antaa ymmärtää, mut saatiin kuitenkin viisi kaunista pepparskakataloa sekä yksi omalaatuinen maisema-asetelma myyntiin.

Pari viikkoa ennen h-hetkeä mainokset lähti maailmalle. Keräsin vartioilta myytävien tuotteiden listat ja toivoin et kaikki sujuu. Tänä aamuna alkoi aika haipakka. Iikku ja Sanni keitteli puuroa jo kuuden aikaan, ite menin kahdeksan jälkeen kololle siivoamaan. Kololla odotteli muutama ylläri joten pelkkään siivoamiseen tuhraantui aikaa melkein tunti. Kaikkien kahdeksan vartion myyntipöytien sovittelu Wanhan Pappilan saliin ei myöskään ollut mikään helppo nakki. Lainasin vähän pöytiä JoPoilta, kiitos ja anteeksi! :D

Iloiset asiakaspalvelijat! Kameran takana Iikku ja kuvasta puuttuu Katri.

Ennen kymmentä myyjät alkoivat saapua paikalle, joten kun pöytäpaikat oli tasapuolisesti arvottu poistuin kaaoksen keskeltä takavasemmalle sulattelemaan autotallin lukkoa. Pian saapuivat myös ponikaverit ja jättiläislaatikko, joka sisälsi beigeä riisipuuroa. Kyllä Loru tietää :) Mainoskyltit vielä ulkoroihujen kera tienvarteen ja myyjäiset saattoivat alkaa...

Tapahtuma onnistui jälleen kerran, rahaa tuli kerättyä ja vartioiden talous on taas mallillaan. Kiitokset kaikille mukanaolleille: meille Poneille, vartioille ja asiakkaille :)

-Kaisa

Piparitalotalkoot

Lauantaiaamu valkeni kauniin oranssin taivaan alla ja vaeltajavartiomme Mansikkaponit oli ottanut projektikseen myyjäisiin valmistautumisen. Yhdeksältä paikalle saapuivat Sanni, Emmi, Kaisa ja Iikku. Päivä alkoi hyvin ja kaikki sujui paremmin kuin Strömsössä. Kuuntelimme musiikkia , muotoilimme talon osia ja vaihdoimme kuulumisia. Hetkisen kuluttua myös Jenni saapui paikalle.

Hyvin menee!!!!

Hetken kuluttua päätimme ryhtyä pelaamaan erilaisia sanapelejä. Autiolle saarelle sai ottaa mukaan kaksi asiaa, ne joko kelpasivat tai sitten eivät. Koko pelin ideana oli, että lopuksi täyty sanoa "ole hyvä". Sanni toimi pelin vetäjänä, Iikku tajusi idean toisella kierroksella ja Jenni sekä Kaisa parinkymmenen minuutin pelailun jälkeen. Emmille idea valkeni vasta pelin loputtua auttamisyrityksistä huolimatta...

Pikku ylläri lavuaarissa... OLE HYVÄ Kaisa <3

Jonkin aikaa askarreltuamme myös Sari liittyi seuraamme, ja pakersimme yhä kaulimis- ja paistorumban parissa. Iikku tosin jätti ruumiilliset työt muille niksautettuaan ranteensa kaulitessa. Kaikki osat alkoivat olla pikkuhiljaa kasassa, ja tosikokit team Huuska päättivät aloittaa sokerin sulattamisen. Hella vaan täysille ja avot - sokeri kuumenee liikaa aiheuttaen massiivisen palohälyksen. Siinä sitten nautittiin palosireenin kuulaasta äänestä, tuuletettiin koloa ja soiteltiin erinäisiin paikkoihin ystävällisille asiakaspalvelijoille. Lopulta saatiin huoltomies siskonmakkarakeiton äärestä laittamaan stoppi myös ulkona kuuluvalle piippaukselle ja päästiin jatkamaan leipomista (=polttamaan pari pellillistä pipareita...)

Nä on kuulemma syöpäpipareita, katsoa saa muttei syödä.

Mestarikondiittorit luovuttivat sulatustehtävät Kaisalle ja Sarille ja pian talot alkoivat valmistua. Onnettomuuksilta ei taaskaan vältytty vaan Iikku bongasikin sokerinsulattajat sormi jääkaapissa palovammoista johtuen. Valmiit talot saivat koristusta pintaan ja vielä Jennin tekemät kuuset pihaa koristamaan. Luotsimme ei innostunut loistoideoistamme, kuten poroista katolla tai ikkunasta kurkkaavista madoista, mutta superhienoja taloista tuli silti! Piparieuforiasta havahduimme karuun todellisuuteen - taloja ei voisi jättää kololle, sillä ne voisivat joutua parempiin suihin. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta esim. sudareita tai nälkäisiä JoPoja... Taiottiin kololta parit laatikot joihin talot mahdutettiin, siivottiin kolo ja lähdettiin varovasti kotiin etteivät talot tuhoutuisi.

Näit lähtee lauantaina sit hyvään hintaan!

Talot on vielä ehjinä, mut katotaan vaan lauantaiaamuna uudestaan terkuin Iikku "auton nykiminen johtuu kytkimestä" joka saapuu paikalle ei niin sulavin vaihteidenvaihtotaidoin...jeah... Oli kivaa, kiitos paikalle saapuneet ponit&luotsi!

Jumppatäti x2

Nyt on jumpattu sit kyllä vaikka ja missä. Esimerkiks piirin syyskokouksessa, jossa jumppa tuli kyllä tarpeeseen. Mentiin kyllä vähän hataralla pohjalla, Ida oli kattonu videon muutaman kerran ja mä en sitäkään. Mut hyvin meni, voitte seurata mm. mun pettämätöntä rytmitajua ja urheilullista asua allaolevalta videolta...

Virheistä viisastuneena päätin hyötykäyttää muutaman bussimatkan ja kemiantunnin puolikkaan jumppaliikkeiden opetteluun, sillä iloisena jumppaohjaajana lupauduin vetämään Nenäjumppaa Hansan Nenäpäivätapahtumassa. Tällä kertaa liikkeet osuivat kohdalleen, ja vielä ihan rytmissä. Vaikka blondi oonkin niin ihan hyvin sujui samanaikainen jumppailu, laskeminen, hymyileminen ja hengittäminen. Jihuu! Todistusaineisto danssailusta on vielä yhen YSPin kamerassa, mun puhelimesta löytyy vaan kuva jossa nenätän mielikuvituskettua, sekä toinen Anniinasta Rio de Janeiro -fiilareissa. Että sellasta. Mut hei, vielä voi lahjottaa Nenäpäiväkeräykseen joka huipentuu Nenäpäiväshowhun perjantaina. Vähän harmittaa et en ite pääse sinne, mutta mulla on tulossa ihan superkiva viikonloppu samoajaretkellä, jee!!

Terkuin,
Iikku

Ootko valmis kisaamaan?

Allekirjoittanut on ainakin valmis järkkäämään semmoset!
Viikonloppuna oli nimittäin kisakurssi, jossa opeteltiin kisaorganisaation perustamista ja päntättiin asioita, joita tarvitaan hyvän pt-kisan järjestamisessä. Tutuksi tuli Tuomarineuvosto, hyvät reitit, kisaorganisaatio, valvojat ja kaikki muut tarpeelliset nimikkeet ja käsitteet.

Kurssille piti ilmestyä monesta lippukunnasta porukkaa, mutta jostain kumman syystä ne ei halunnu ystävystyä RaKiNalaisiin.. Joten tuloksena oli hyvin Raisiopainotteinen porukka, onneks meitä rauhoittelemassa oli yks LiPi :--)

Perjantain ja lauantain aikana tuli syötyä pari hassua karjalanpiirakkaa ja paljon lihapullia. Olihan meijän muonittajana yks parhaimpia kokkeja! (Ylistys ei ole koskaan turhaa).

Nyt kun osataan(ehkä) kisojen perusteet, on 2014 luvassa maailmankaikkeuden parhaat kisat !!

Sanni

Robin!

Perjantaina 19.10. neljä reipasta samoajaa Mari, Erika, Roosa ja Sini, sekä kaksi söpöä tarppista Nea ja Elisa päättivät antaa panoksensa yhteisen hyvän puolesta ja tulla Nenäpäiväkerääjiksi.

Allekirjoittaneen YSPin panos tapahtumaan oli tällä kertaa heikohko, sillä rekrysin vain tyyppejä ja osallistuin tapahtumaan - toisaalta kiva näinkin joskus! Tultiin Anniinan kanssa siihe tulokseen, että pienet söpöt vie voiton tässä hommassa... Ne kävi tyhjentämässä lippaansa kesken keräyksen kun me saatiin pohja just ja just täyteen :D

Huonon keräysmenestyksen meidän kohdalla poisti ihku Robin! Ennen oon ollut vähän epäileväinen kyseistä poitsua kohtaan mut tän jälkeen olin kyllä ihan myyty!!! Hehe :)

Terkuin "kuuntelen Robbarii täysil autos" -Iikku.......

SM-kisat

Team Mölyapinat päätti koota kisakamat kokoon ja suunnata Partiotaito- SM-kisoihin (koitin 15 minuuttia tavata miten tää kirjotetaan mut sit luovutin..)! Tällä kertaa SM:it kisattiin Pirkanmaalla ja kisat kanto nimeä Syysloma. Kaikki alko tietty jo pari viikkoa aikasemmin, kun kisavartio koottiin, ratkottiin kisatehtävien sisältöä ja päntättiin sienikirjoja, kuun kiertoa, ensiapua ja syysmuuttolintuja. Henkilökohtaisesti nukuin lintukirja tyynyn alla.. 

Kuitenkin varsinainen kisaviikonloppu alkoi yhteisellä pakkaamisella. Kuten myöhemmin kuvista saattaa nähä, niin pientä kaaosta SAATTOI olla ilmassa.. Koko kisatiimi majoittus perjantaina mun luokse Turkuun, josta sitten pääs kätevästi lauantaiaamuna puol kuuden maissa löntystämään linja-autoasemalle. Perjantai-ilta oli oikein vauhdikas, käytiin kaupassa ostamassa vain tarjouksia, tehtiin kotiseutukierros (kun haluttiin pari reppua ja muuta semmosta lisää..) ja syötiin salaattia 4 tuntia ennen herätystä. 

Lauantaina kun oltiin raahauduttu bussiin, alko vielä rankka kisatehtävien kertaus - tai sitten nukkuminen. Itsehän koitin pistää silmiä kiinni mut vieressä istu joku ylienerginen....

Paikanpäällä ilmottauduttiin, käytiin nauttimassa puuroa ja valmistauduttiin henkisesti kisaamaan. Lähtölaukas tulikin sitten jo ysin aikoihin ja rankka kilpailu alko! Tehtiin hilavitkutin, marjankerääjä ja -kori sekä omenasieppari, tunnistettiin lintuja, sulatettiin jäätä, suunnistettiin, käveltiin suolla ja kivikossa + kaikkea muuta. Koko päivän sato mukavasti ja niin sanotusti kaatamalla, coretexikin petti elämäni ekaa kertaa :) Siispä urhea joukkueemme murtui mehumaijaa tehdessä (saattoi myös johtua nimeltämainitsemattomasta kirjoittajasta) ja jäätiin lämmittelemään tulen viereen. Olosuhteitten pakottamana ja ylpeyden nielemänä palattiin kisakeskukseen lämmittelemään. Ei oo muuten kuuma suihku ikinä ollu niin ihana <3

Käytiin Siwassa hakemassa lohdutusta ja jäätiin yön yli odottelemaan muita joukkueita. Sunnuntaina otettiin sitten vastaan RaKiNan toinen joukkue, jee ne oli yhdeksänsiä!!!!!, katottiin palkintojen jako, purettiin pahaamieltä ja ahdistusta ja syötiin, jonka jälkeen kavuttiin bussiin ja lähdettiin takaisin Turkua kohti. Täytyy sanoa et olipa reissu, mut tulipahan tehtyä! Opittiin muun muassa, et hankitaan kokovartalomakkarankuoret ja ens kerralla isommat rinkat ja kaikille makuupussi ja vaihtovaatteet, niin ehkä me sitten onnistutaan :D

Ens kisoissa nähdään!

Sanni

Yösunailuu

Moikka!

Eilen kisattiin jälleen piirin yösuunnistusmestaruuksista. Tuloksii ei oo vielä valitettavasti julkaistu, mut ei me Riian kanssa ainakaan mitalleilla olla :D Ei haittaa, oltiin ihan ruosteessa mut juoksu ainakin rullas - niin hyvin et suhattiin noin joka rastin ohi... Ah sitä juoksemisen flowta! ;) Suunnistuskärpänen tais purasta ja nyt laitetaankin kunnon treeni päälle, haha. Mut toivottavasti muilla meni hyvin!

Maaliin tultuamme pohdittiin johtajiston kesken mitä tulee ottaa huomioon ens syksyn kisoissa, jotka on siis meidän järkkäämät. Niistä tulee hyvät kun on noin hieno logokin, hehhehhh hauska mä.



Hyvää syyslomaa!
- Iikku

Lippukuntapäivä

Aloitimme reissun taidokkaan ajamisen näytteellä, esimerkkinä kaistanvalinta ja -vaihto. Iikun toimiessa kuskina Sanni ja Riia pänttäsivät ens viikonlopun kisoja varten ääneen lukien. Emmi ja Kaisa saivat sivistää itseään esimerkiksi sienitietoudella.

"hei otan kuvan täst ohjelmast ku muuten en muista"

Raumanmeren koululla juoruilimme tuttuun tapaan keskenämme yhdessä pöydässä, niin mikä sosiaalisuus? Aamupalan jälkeen siirryimme auditorioon kuuntelemaan esityksiä partion brändistä ja Partiovarusteen toiminnasta, ja pakko sanoa että kumpikin esitys oli ihan superloistava!! Ei jättänyt kyllä ketään kylmäks ja jos jätti niin kannattaa ens kerralla kuunnella, eikä esim näprätä puhelinta. Esityksen tasosta jotain kertoo esim se, et MINUN puhelimeni pysyi laukussa. Oikeesti!

Sanni siin laittaa jäätä murskaks!

Yhteisen aamuhetken jälkeen jakauduimme koulutuspisteille. Me mentiin Sannin kanssa loistamaan kisakoulutukseen älyllisten lahjojemme kera...Puolustuksena sanottakoon että musta tuli n.10x tyhmempi kirjoitusten jälkeen ja Sanni käytti edellisen päivän muuttopuuhiin. Et oikeestihan ollaan aina ne penaalin terävimmät kynät ja joukon sinisimmät huivit. En muista yhtään mihin Kaisa meni, mut Emmillä oli kalenterikettu-koulutus ja Riialla seikkailijainfo :)

Ekan setin jälkeen päästiin syömään kanapastaa, ja kuten aina, ruokailu rakinassa on päivän paras juttu ja samalla suurin ongelma. Ensin naureskeltiin kuukausi kasvissyöjänä -Sannille joka täytti itsensä salaatin voimin ja sen jälkeen mulle, kun kauhulla katselin muiden "salaatti osuu pastaan" ja "hilloa ruuan kanssa" komboja. Ruokahetken jälkeen siirryttiin messualueelle kiertelemään eri pisteitä. Jumitettiin huolella Sarin pisteellä syömässä karkkia ja sitten mentiin jatkamaan sosiaalista käyttäytymistämme kahvipöytään

Tällasen sai kun luetteli yhden toiminnallisen koulutusmenetelmän. Pakko kertoo, oltiin ekat XD

Iltapäivällä Sannilla ja mulla oli ROK-ohjaajakoulutus. Oli ihan hyviä pointteja mut muun ryhmän passiivisuus pisti ärsyttämään. Tai siis tuntui et itse ei saanut kaikkea irti kun kuunneltiin lähinnä meidän mielipiteitä... Emmi ja Kaisa olivat Maikin vetämässä ilmaisutaitokoulutuksessa, joka oli vissiin mielenkiintoinen ja hauska. Riia pakeni seikkailijoita talouskoulutukseen joka oli myös ollu antoisa ja ajatuksia herättävä.

Kotimatkalla kisaopin pänttäys jatkui, samoin kuin ajotaitojen kehittäminen. Takapenkin rallikuski Emmi antoi kaasutusohjeita ja Riia neuvoi ohitustilanteissa. Jossain välissä kotimatkaa päätin, et ens kerralla ei mennä mun kyydillä...Hehe....

Kiitti kivasta päivästä neidit! Ja kiitos piirille mukavasta ja hyödyllisestä tapahtumasta!
- Iiksu

RoverMomentum - making a better world

It's all about guides and scouts making a better world and it starts right from your own doorstep when you get back home again. Imagine hundreds of RoverMomentum Projects around the Europe. Imagine the Impact. Imagine the Momentum!

RoverMomentum on jatkoa kesällä Suomen vallanneelle Roverway-leirille. Momentumin ideana on ottaa Roverway-fiilis, rauha ja rakkaus mukaansa leirin jälkeen ja viedä se omille kotikonnuille. Roverwayn poluilla yhtenä isona osana oli palvelutempaus, volunteering, ja meidän polulla käytiinkin niittämässä harvinaisten perhosten asuttamaa ketoa. RoverMomentum jatkaa vapaaehtoistyön ilosanomaa leirin jälkeen...

Meidän vartiomme, suuri ja kuuluisa Mörkö-vartio, suunnitteli leirin jälkeen toteutettavaksi projektiksi lisäilon viemistä TYKSin lastensairaalaan. Alunperin meinasimme kerätä myös leluja, pelejä ja kirjoja lasten käyttöön, mutta TYKSistä tuli tieto että kaapit pursuavat leikkikaluja :) He toivottivat meidät kuitenkin tervetulleeksi ja niin sovimme ajankohdaksi maanantain 17.9.

Ylioppilaskirjoitukset ym. turhuudet hieman rajoittivat osallistujamäärää, mutta neljä meistä pääsi kuitenkin paikalle maanantaina: kolme RaKiNaa ja yksi Auran Tyttöläistynyt Kirkkonummelainen mänkijä. TYKSin aulassa tapahtuneen alkupanikoinnin jälkeen jakauduimme kahtia ja lähdimme osastoille. Sairaalassahan ei tuo kuvaaminen ole sopivaa, joten yhtään kuvatodistetta ei päivästä saatu. Tehtiin kuitenkin tähtiputkia, ystävänauhoja, origameja... Aina siitä ei tosin tullut mitään, joillain lapsilla oli omat leikit kesken ja toisilla taas kovasti asiaa. Yksikin poika innostui puhua pulputtamaan kokonaisen tunnin :) Päivästä jäi hyvä mutta vähän sekava mieli, oli hassua palata koulun penkille suoraan sairaalasta.

Jonkunnäkönen raportointi aiheesta vielä väännetään, sen jälkeen on Roverway kokonaan, helt o hållet ja virallisesti ohi.

-Kaisa

Päivän hyvä työ

Moikku!

Alkusyksystä päätettiin, että tänään torstaina 13.9. mennään porukalla antamaan oma panoksemme yhteisen hyvän puolesta. Tällä kertaa kyse ei ollut nälkäpäiväkeräykseen osallistumisesta, vaikka itse siihenkin koulussa osallistuin, vaan tarkoituksena oli mennä koko Mansikkaponit-vartion voimin luovuttamaan verta.

Tempauksemme oli osa L-SP:n vaeltajien Aika Luovuttaa -kampanjaa, jossa haastettiin Lounais-Suomen vaeltajaikäiset mukaan verenluovutustalkoisiin. Haastoimme mukaan myös linen.

Massiivinen "kaikki joukolla auttamaan" -projektimme kutistui lopulta viimeisen 24 tunnin aikana lähes olemattomiin. Kerrankin vaikutti siltä, että ponit olisivat lähteneet sankoin joukoin vaeltajajuttuihin mukaan, mutta lopulta mukaan lähtivät allekirjoittaneen Iikun lisäksi vain Emmi ja Sanni. Sanni oli mukana henkisenä tukena (ja syömässä...), joten me Emmin kanssa sitten täyteltiin vähän jännittyneinä tarvittavat laput, jonka jälkeen meidät vielä haastateltiin ja meiltä testattiin veriryhmä ja hemoglobiini. Sitten olikin aika ryhtyä luovutuspuuhiin! Emmiltä tämä operaatio sujui kuin tanssi ja hetkessä oli niin hyvää verta auttamaan hädässä olevaa, mutta mun kohdalla oltiin vähän jännän äärellä...

Istuin ihan iloisin mielin luovutustuolissa neula kädessä, mutta koska oon salaisesti vampyyri ja suonissani kiertää mehu niin verta ei vaan tullut riittävällä paineella pussiin. Sairaanhoitaja laittoi sidettä kireemmälle ja asetteli neulaa parempiin asentoihin, mutta koska mitään ei tapahtunut niin päätettiin suosiolla jättää käsi rauhaan ja koittaa joulukuussa. No mut sain sentään pinssin, rautatabletteja, ruokaa ja iloisen mielen siitä et ees yritin olla hyvä ihminen! Juotiin vähän mehua ja syötiin leipiä hyvän olon takaamiseksi samalla juoruillen.
Suunnattiin sitten vielä jatkamaan syömistä, vege-Sanni päätyi kasvispastaan ja me Emmin kanssa pihviin :)  Jutskailtiin ja nautittiin herkkuruuasta, jonka jälkeen otettiin suunta kohti raaka-Raisiota. Ehkä kolmen kuukauden päästä suuremmalla porukalla?

Terkuin,
Iikku

PS. Nyt kaikki luovutuskelpoiset ottavat itseään niskasta kiinni ja menevät omalla ajallaan luovuttamaan verta! Vinkkailkaa myös läheisille, että nyt vois olla aika luovuttaa!

Veckoslutet Med Kungen

Homman nimihän oli siis se, että maailman partiosäätiön johto vieraili viikonloppuna Turussa. Tapahtumasta lisätietoa täällä, on niin hyvin kirjotettu et en rupee itte selittämään :)

Mä aloitin tapahtuman Marina Palacessa pidettävässä lehdistötilaisuudessa edustamalla. Itse lehdistötilaisuus oli aika vaikuttava, täyttä asiaa partiosta johtajakoulutuksena ja partion vaikutuksesta nuoriin, partiosta erinomaisena sijoituskohteena yms. Oltiin YSPien kanssa jännityksestä kankeina kun ooteltiin tilaisuuden alkamista, sillä tilaisuuden päättyttyä meitä odotti lehtikuvaushetki itse kuninkaan kanssa!! Käteltiin majesteettia ja asetuttiin ulos poseeraamaan kymmenille kameroille samalla rennosti jutustellen. Oikeesti yks mun elälmän mielettömimpiä hetkiä, ei voi muuta sanoa! Tässä eri medioiden sivuilta lainattuja kuvia, vilahdin myös illan uutisissa :)

©Kaleva

©MTV3

Lauantaina Varvintorilla järjestettiin Camp in the City -tapahtuma, tavallaan siis mallileiri. Rakina yöpyi perjantain ja lauantain välisen yön leirissä, ja lauantaina lippukunnan pisteellä oli käynnissä mallikisat. Myytiin myös keittoo!:) Ite palloilin vähän siellä sun täällä ja kerroin Partsavarusteen pisteellä ulkomaalaisille sen toiminnasta. Myös kuningasparille ;) Hyytävän selkäkivun takia mun piti lähtee aika aikaisin pois, harmitti koska torilla oli ihan mieletön meininki. Ihana Riia pääsi muuten mtv3:n uutisiin, jee!!

Vielä linkkejä joihinkin artikkeleihin jotka poimin netistä: YLE, Kaleva, Huvudstadsbladet, Helsingin Sanomat (video), Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Iltalehti

On tää partio vaan niin huikeeta!!!
<3: Iikku

Mitä jaskaa?

Mäkin oon nyt sit valmis PJ! Wohoo! Kiitos huisisti PJ IV/2012, oli superhyvä porukka :)

lol pakko leijuu et alotin melkeen vikana ja sain ekana valmiiks XD rakina on paras ja solmut

Itse koulutuskin oli super, sain paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia elämänkatsomustani ja partionäkemystäni avartamaan. Opin myös paljon johtajuudesta kokonaisuutena, ikäkausista ja tilanteiden hallinnasta. PJ-kurssin aikana pääsi ehkä myös kasvamaan ihmisenä, ymmärtämään vastuunsa ja velvollisuutensa sekä uskomaan itseensä. Monenmonet keskustelut johtajuudesta ja partiosta yleensäkin saivat ajattelemaan ja pohtimaan aiheita, joita ei ennen ehkä ollutkaan ajatellut. Opin, että joskus on sanottava ei, ja kaikkeen ei oo pakko suostua. Myös lauseen "sen minkä teen, teen kunnolla" merkitys korostui - aina ei ole pakko antaa 120% energiaansa, mut kuitenkin luvatut asiat tulee hoitaa kunnolla. Mitä syvällistä viel keksisin? Ainakin sen et meijän lpk on kyllä ihan huippu ja mahtava ja ihana ja toimiva.

Eilen, eli siis lauantaina, illalla meillä oli iltaohjelman päätteeksi vielä ihana iltahiljentyminen ulkona. Tehtävänä oli kirjoittaa pienelle liitutaululle sellaisen henkilön nimi, joka on vaikuttanut sun partiouraasi / kasvuusi. Sen jälkeen jokainen sytytti kynttilän ja käveli piiriin jossa kynttilä laitettiin keskelle hiekka-astiaan pystyyn. Oli oikeen kaunis hetki, ja must tuntuu et itken nykyään aina mut meinasin kyllä siinäkin vääntää pari kyyneltä. Onneks kuitenkin säilytin mun cooleuden ja olin itkemättä :D

Ihan huippua oli myös eilen illalla seisoa laiturilla ja katsoa kaukana saaristossa riehuvaa myrskyä. Niin kaukana ei edes pelottanut se salamointi. Päälle vielä ihkut tytöt ja tähtitaivas lentotähtineen niin tässä on taas hetki jota ei ihan heti unohda. Parhautta oli myös hullut naurukohtaukset ja päättömät jutut, vikan illan baardit, se tunne kun tajuaa osaavansa kaikki nolot youtube-hitit ja se miten ryhmä oli oikeesti yhtä porukkaa. Ja ne tyypit. Hehkutan aina niitä partiokavereita mut olisko hiukan dorkaa istuu yksin tankkaamassa tietoa ja ruokaa? Ei.

Oon tällä hetkellä haikea, mut iloinen. Vaikka heitettiinkin sitä "jee kaks tuntii ni kotiin"-läppää niin oli mulla silti ihan mieletön viikonloppu. Ja koko PJ-kurssi kokonaisuutena oli mieletön. Ykkösosa, johtamistehtävä ja kakkososa muodostivat unohtumattoman kokouksen, eli kiitos PJ-kurssille, Annalle ja Inkalle, muulle RaKiNan huippujohtajistolle ja Adventure-leiriläisille.

♥: Iikku

Avoimet Ovet

Eli partiovuosi startattiin tänään Avoimien Ovien muodossa. Ohjelmassa oli mm. lettujen paistoa, askartelua, seikkailurataa, valokuvia ja ikäkausiesittelyä sekä suunnistusrata.
Paikalle tuli stressailusta huolimatta tosi paljon porukkaa! Uusia jäseniäkin saatiin reilut parikymmentä.

Yhteinen tapahtuma JoPojen kanssa(sisarlippukunta) oli ainakin mun mielestä onnistunut kaikin puolin. Ite ei tarvinnut stressata ihan jokaisesta ohjelmapisteestä sekä erilainen näkökulma tapahtuman järjestämiseen tuo aina uusia ideoita sekä erilaista otetta koko juttuun. Kiitos siis vielä JoPoille!

Oli kiva huomata miten uusien jäsenten lisäksi myös vanhat konkarit oli innostunu tulemaan paikalle, ja yhtä innokkaina osallistui lettujen paistoon ja tupsu-askarteluun. Iso Kiitos vielä meijä johtajille että saatiin taas yks loistava tapahtuma purkkiin !

Sanni

innosta, osallista, voimauta - mahdollista

On asioita jotka saa mut niin onnelliseksi. Katon hymyssä suin partiokuvia ja -videoita muistaen just ne hetket niistä. Oon varmaan niin nolo kun myönnän näit juttuja, mut meinaan ruveta itkee joka kerta kun kuulen sen Hollywood Hills -biisin. Ja itken myös aika vuolaana niagarana aina kun ihanat pienet tekee mulle lauluja. Ja aina kun syön kinuskikastiketta niin on ihan pakko kertoo se tietty vitsi.

Ihan niinku Sanni sano, kesän jälkeen oottaa sitä et näkee taas partiokavereita (tervetuloo meil syömään aamupalaa muutkin kuin Huuska...) pitkästä aikaa. En mäkään sitä huivia silittele pimeässä, mut ootan kuitenkin et nään taas niitä ihmisiä, joista oikeesti tykkään - ootte ihan mielettömiä! Partiossa on niin paljon kaikkea mulle tärkeetä, et en voi ees luetella. Tällä hetkellä mä ihan totta pakahdun sellasesta hyvän olon fiiliksestä, kun ajattelen vaan tätä! Tän päivän flashmobia, kesäleiriä, kaikkea. Mä oon saanut täältä niin paljon hyvää, ettei mitään järkee. Upeita ystäviä, unohtumattomia muistoja, loistavia elämänohjeita ja -viisauksia, rohkeutta toimia, uskallusta kysyä ja kyseenalaistaa, kokemuksia, taitoja elämää varten. Oon saanut kasvaa ihanien tyyppien kanssa, ja tehdä virheitä. Hassu sanoo mut kyllä partio on vaikuttanut muhun tosi paljon. Pikku teinari-Iikku joka vastusti kaikkea ja kaikkea oppi nielemään ylpeytensä ja näytti muille et musta todellakin on muuhun kun kiukutteluun. Ne jutut joista onnellisuus rakentuu on ihan pieniä, ne pitää vaan löytää ja niistä pitää nauttia.

Tän kaiken hekutuksen jälkeen on pakko pureutua niihin asioihin mitkä ei sit taas sytytä mua partioon, ei sitten yhtään. Yks niistä on sellanen pikkuasioista nillittäminen. On okei olla jotain mieltä ja kertoa se, mut hei aikuiset ihmiset vois välillä mennä itteensä ja miettiä miten asian vois ilmaista fiksusti. Kiva siin on mennä huutelemaan et "ää vitsin tyhmä juttu, ei täs oo mitään järkee" kun jotkut on tehnyt projektia/tapahtumaa monta kuukautta. Aa ok, hieno hattu hermanni ja hauki on kala. Siinä vaiheessa kun on siirrytty teini-iästä onnellisesti aikuisuuteen joku 10 vuotta sitten niin luulis et keskustelutaidot olis kehittyneet siitä ysiluokan meiningistä, ei kuitenkaan aina ole ja se vie makua välillä koko touhusta.

Toi on kuitenkin onneks yks ääripää, suurimman osan ajasta voin iloisesti hymyillä ja rakastaa partiota. Nyt kun oon saanut ärsytyksen purettua, katon vielä kerran noi huomisen avoimien ovien kuvat. Ja muistan taas miksi jaksan tehdä tätä viikosta toiseen.

Suurella rakkaudella,
Iikku

Flashmob!

Lounais-Suomen Partiopiirin YSPien kanssa valmisteltiin Flashmobia jo keväällä - markkinoitiin sitä tehokkaasti Facebookissa ja HuHullakin oli aika täsmämainostusta flyereillä. Tässä tulos Turun osalta, ihan mieletöntä!

EDIT: Ja tässä vielä Pori, vähän vähemmän jengiä mut silti ihan hullu meno!! Se ei nyt suostu löytymään Bloggerin videohausta, mut tos toi linkki kuitenkin :)

http://youtu.be/h7bTvT9qdXk

Ei voi muuta sanoa, kuin että KIITOS sinä ihana joka tulit paikalle!!! Mansikkaponeista näkyi mun lisäksi ainakin Sanni ja Kaisa, ketkä muut oli tuomassa partiota katukuvaan? :)

♥: Iikku

Uutta partiovuotta pukkaa

Eli nyt on se aika vuodesta, kun rynnätään takaisin kesälaitumilta normaaliin arkeen! Partiovuosi starttaa virallisesti huomenna lippukunnan Avoimills Ovilla, mutta epävirallisesti on johtajisto jo sen kerennyt aloittaa (LiNe,supesiirtymät,koulukampanjat.. lista sen kuin vaan jatkuu ja jatkuu..). Avoimet Ovet on tarkotettu jo partsassa oleville sekä niille uusille kasvoille, jotka miettii että mitä se partio oikeen on. Meillä ainakin on luvassa infopläjäystä kuvien ja esineiden muodossa, hauskaa tekemistä yhdessä sekä tietty perinteeksi muodostunut jonkin näköinen ruokailu... Tuu mukaan kattomaan jos oot Raisiosta kotosin! Lisää inffoa saa http://raisionkillinallit.fi/
Lisää juttua Avoimista Ovista tulee varmasti tänne sitten tapahtuman jälkeen :)

Tää vuosi tuo jokaselle uusia haasteita mukanaan, johtajapestit vaihtuu, uudet ryhmät alkaa yms. Kuitenkin ite ainakin odotan jo innolla tulevaa vuotta, että pääsee näkemään niitä partsakavereita taas ihan säännöllisesti (Iikku sua mä nään muutenkin...).
Vaikka kesätauko tuntuu aina odotetulta pitkän talven jälkeen, niin kyllä se uuden partsavuoden alkukin on aina yhtä odotettu. Nyt on akut ladattu täyteen ja löydetty lisää intoa koko vuodeksi. Mä oon ainakin jo silitellyt tota mun partsahuivia salaa pimeässä.. Ei vaiskaan, toivotan kaikille oikeen hyvää syksyn alkua ja tsemppiä niin koulussa kun partsassakin!

<3 Sanni

Adventure 2012 - Kurisrock

No nyt jäi kyllä kaikenmaailman Ruisrockit ja Flow-festarit kakkosiksi kun KilliNallit pistivät pystyyn ihan oman festarinsa - Kurisrockin. Leirilauantai huipentui siis hulluihin baardeihin (ne on parhaat, purkissa!) älyttömän hyvien biisien tahdissa. Kun me jysäytetään, niin sehän ei ole mikään kamelinpieru - ehei. RaKiNa hoiti paikalle kaiken kebab-kojuista järjestysmiehiin (naisiin). Oli hullut bassovehkeet, festarirannekkeet ja vielä ihan mahtavia esiintyjiäkin! Spotify-soittolistaan pääset klikkaamalla TÄTÄ. Ehkä nä leirifiilistelyt riittää nyt ja voidaan täällä blogissakin siirtyä uusiin haasteisiin? Viel muutama festarikuva, parhaimmat palat säästetään leirimuisteloihin!

Kiitos ja kumarrus,
Iikku