Flowpark

Tähän tulee joskus ehkä kuva kun 1) oon pyytänyt sitä Sarilta 2) jos ollaan ees vähän ihmisen näköisiä :)

Eli vihdoin saatiin syksyiset suunnitelmat toteen ja mentiin porukalla kiipeilemään! Ennen ekaa rataa iski lievä epätoivo ja jalkojen tärinä, mut pian kiidettiin yläilmoissa esteeltä toiselle. Kiipeily vaati ihan mieletöntä keskittymistä (ja toisinaan vahvoja käsilihaksia...!) mut muiden tsempatessa kaikkein kiperimmistäkin jutuista selvittiin kunnialla.

Kun edellä kulkeva (Iikku) jää jännittämään tasanteelle ennen liukua, niin sen voi työntää alas (Sari). Vaihtoehtoisesti voi harrastaa ihmiskeilausta ja ottaa vuosisadan vauhdit liukua varten. Tai sit heiluttaa puuta, jonka latvassa osa porukasta tärisee. Myös maiseman katselu liukuvaijerin puolestavälistä on ok, samoin kun rentoutuminen tasanteella hyvän kirjan ja jätskin parissa. Toisaalta voi tehdä kivoja tatuointeja puista löytyvien suunnistusleimasimien kanssa tai kompastua omiin jalkoihinsa jo ennen radalle pääsyä.

Todistimme myös pelastustilannetta, kun yhden naisen pelastuspartio otti tehtäväkseen vaeltajakamun auttamisen pois radalta. Urheana kipitin pyörivien tukkien yli, liisin kuin sudenkorento pisin kapeaa vaijeria ja tanssahtelin tupla-putkien yli, ja näin korkeanpaikankammoinen vaeltajakin tunsi pian tukevan maan jalkojensa alla. No ok, ihan näinhän se ei mennyt...Mut läheltä liippaa kuitenkin!

Kiipeilyn jälkeen RaKiNan vaeltajaosasto siirtyi evästämään ja parantamaan maailmaa Skanssin aurinkoiselle pihalle (loistava salajuoni voidakseni tarkistaa et mun pyörää ei oo viety hehheh). Liuko päätyi gourmet-ateriaan mozzarellan ja appelsiini-porkkanamehun muodossa. Kaisa nautti kokista coolista pullosta Sannin syödessä subia ja Katrin syödessä jätskiä. Itse totesin mansikkakivennäisveden juomisen olevan so last season, ja nesteytin sen sijaan omat housuni ja Sannin selän. Pohdimme syntyjä syviä ja päätimme, että syksyllä otetaan osaa Aika Luovuttaa -kampanjaan ja mennään koko vartion voimin luovuttamaan verta (ja syömään kaikki ruuat, varautukaa).

Kiitos kivasta ja nauruntäytteisestä illasta!
Iikku

Paras tapa viettää tiistai?

No en nyt parhaasta tiedä mut on suunnistuskisat ihanassa auringonpaisteessa ihan varteenotettava vaihtoehto, eiks vaan :)

Homman nimi oli siis piirinmestaruussuunnistus Salossa, jonne RaKiNa lähti viiden henkilöauton voimin. Henkilöautot ei siis suunnistaneet vaan niiden sisällä olevat ihmiset, aaaaaaahahahahahahaha, joo oli huono.
Paikanpäällä käytiin "pikaisesti" vessassa (terkkuja vaan tiedät kyllä kuka <3), lämmiteltiin hiukan, lähetettiin lapset radalle, panikoitiin (minä panikoin) ja sit lähettiin radalle (suunnistusradalle siis).

Maaliintulon jälkeen perus juoruumissetit ja huonot läpät, jonka jälkeen lähettiin kohti Raisiota. Kotimatkalla autokoulun juuri aloittanut allekirjoittanut koki suuria valaistumisen hetkiä liittyen ohitusnopeuksiin. Todistimme myös tökerön kolmion takaa kiihdyttelyn ja poliisiratsian, johon ihme ja kumma kukaan ei kärähtänyt.

Kun jutun taso on tämä ja kello on jo noin, on syytä toivottaa hyvät yöt kaikille. Hyvä mieli luvassa jos tsekkaat RaKiNan tuloksia allaolevasta linkistä!
http://www.leiriveikot.com/suunnistus2012/

Ja koska suunnistuskisoissa sunataan eikä valokuvata, niin kuvitelkaa mielessänne metsää ja rastilippu tähän kohtaan :)

♥: iikku

RaKiNa, RaKiNa, tyttövoimaa Raisiosta! -eli paraatifiilikset

Sunnuntaina 6.5. lippukuntamme osallistui L-SP:n 85. partioparaatiin ja me Mansikkaponit oltiin tietty myös edustettuina rumpuryhmässä, suomenlipuissa, supeja kaitsemassa yms. Kyltin- ja lipunkannon luovutimme tänä vuonna suosiolla uusille samoajille. Ite koin paraatin vähän eri vinkkelistä kuin aiemmin, seisoin tuomiokirkon portailla Mannerheimsolkirivistössä Maijan kanssa. Vaikka vaihtelu virkistää, ni täytyy sanoa että mieluiten sitä marssii oman porukan mukana.

Paikalla oli noin 4000 partiolaista ja näkymät portailta olikin hulppeat. RaKiNa voitti piirin toimintakilpailun jo tokan kerran koko kisan kaksivuotisolemassaolon aikana ja erityisen hauskaa olikin rakinalaisten siitä johtunu eturivipaikka, vilkuteltiin Maijan kanssa tutuille:) Kaikki puheet ja muut muodollisuudet kuului super hyvin portaille, vaikka Maikki paraatinkomentajana saikin taistella väärällä korkeudella olevan mikin kanssa. Kun Inka ja supe-seikkisvahvistukset vastaanottivat toimintakilpailupalkinnon (eli vessanpytyn kannen) kaikui RaKiNan uus huuto ekan kerran julkisesti. Ja nimenomaan kaikui, supet oli söpösti jäljessä :)

WC-pöntön kansi luovutetaan takaisin omistajilleen ;)

Mulle oli annettu tehtäväksi kantaa Marskinsaajien kylttiä, joten kun lähtökäsky kävi siirryin hermoillen paikalleni (järjestyksessä piirin suomenlippu-lippulinna-piirinlippu-paraatinkomentaja-minä-muut marskinsaajat-soittokunta-marssijat...). Lippulinna mutkitteli joka ikisen kulman, hassun näköstä, mut onneks piirin lippu suoristi taas joten marssi meni harvinaisen lepposesti. Mitä ny kädet jäätys:) Teatterin kulmalla hypättiin bussiin, odoteltiin viel soittajia mukaan ja ehtisin nähdä RaKiNan osaston ylittämässä Teatterisillan. Sanomattakin selvää et olin superylpeä, tyylikkäät rivistöt koko sillan mitalta ja kaheksan hengen rytmiryhmä. Rakinalaiset suuntas teatterin taakse jätskille ja meidän bussi otti vihdoin suunnaksi Turun hautausmaan. Vähän ajattelin sitä jätskiä bussissa istuessani mut meille oli onneks järkätty mehutarjoilu ni ei tullu itku :D

Minä. Erittäin hermostuneena.

Hautausmaalla järjestäydyttiin parijonoon ja marssittiin suomen- ja piirinlipun perässä yksinäisen rumpalin säestämänä sankarihaudoille, johon laskettiin havuseppele piirin tervehdyksen kera. Laulettiin Partiomarssi, kuunneltiin lyhyt puhe ja puhallinorkesterin soitantaa, marssittiin takasin busseille ja suunnattiin VPK-talolle. Bussi kiersi keskustan ympäri, viimiset oli vielä marssimassa. Ikkunasta bongasin et ihan viimesenä tulee Partiomuseon porukka ja sen jälkeen toimitsijat yms ja TuMen soittokunta. En ollu ennen edes pohtinu et kuka on vimppa.

Piirin varajohtaja pisti mua vahingossa Marskin neulalla. Nauroin. Sattui.
Maijan poski havaittavissa lettipään takana:)

VPK-talolla söin kakkua ja kuivaa pasteijaa ja bongasin hirmusesti tuttuja joita ei ollu taas tullu nähtyä vähään aikaan, joten ens vuonnakin ois kiva nähä, sama paikka sama aika? :) RaKiNan edustusosasto eli Megahai plus minä istuttiin koko juhla (tällä yritän sanoa et me ei voitettu yhtään pystiä, mut tultiin kummassakin kisassa neljänneks). Paikalla mm. SP:n puheenjohtaja Heidi Jokinen joka jakoi Hopeasuden #115 jonka piirinjohtaja Heikkilä pudotti lattialle (ei menny rikki...) Lisäksi jaettiin L-SP:n kultaiset ansiomitalit yks ja kaks, wow! Vaeltajajaoston Pekka sai L-SP:n pronssisen ja tuli noutamaan sitä täyspunaisissa, valkosia ilmapalloja selässään. Vaeltajajaosto oli siis markkinoimassa verenluovutuskampanjaa... Sain myös 'Syty partioon!' pinssin, oisin halunnu semmosen mis lukee 'Sytyin!' mut ei :( Anna tosin valitti omastaan jollon Inka ryösti sille uuden, ja opin Annalta et aina pitää valittaa kovaan ääneen ja aina pitää olla vastaus kaikkeen. Kiitos viisaista sanoista!

Supejen maskotit myös marssissa mukana.
Kuvassa Pöllöjen oma Pikku-Pöllö :)

Paraatia on viimeaikoina kritisoitu niin partio- ku muussakin mediassa vanhanaikaseks ja sotilaalliseks, turhaks tapahtumaksi. Itelleni marssi alottaa kevään, koen sen joka vuosi järjestettävänä ilosena kevään juhlana jossa meil on mahdollisuus näkyä ja kuulua. Marssi luo sekä lippukunnan että piirin omaa me-henkeä, tuo esiin yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ja antaa loistavan tekosyyn kiittää ja palkita, olkoon palkintona sitte jätski tai jotain painavampaa :) Ekaa kertaa koettu VPK-talon juhla vaan vahvisti tätä fiilistä.

Ja tosiaan, L-SP:n vaeltajajaosto haastaa kaikki yli 18-v verenluovutuskampanjaan.Kampanja starttas paraatijuhlassa ja mukaan voi ilmottautua www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/aikaluovuttaa Eniten luovuttanu vaeltajavartio voittaa joten miten olis jos mobilisoiduttais Mansikkaponit ja vietäs taas voitto kotiin, mä ainakin meen jo tällä viikolla :) Kannattaa myös tyksiä Aika luovuttaa -fbsivusta www.facebook.com/AikaLuovuttaa

-Kaisa

ps. Kuvat (c) Kari "godfather" Hakkarainen. Olet paras<3
pps. Kannattaa tsekata tän päivänen (7.5.2012) Turun Sanomat sivu 6, tuttuja naamoja!