Moikka!
Kuten otsikosta huomaa, kertoo tämä postaus mun reissusta Saksaan Turun kaupungin youthHansa-delegaattina. Aattelin nyt kirjoitella mun fiiliksistä ja ehkä myöhemmin postaan videokoosteen matkasta :)
Kun Maikki soitti mulle muutama kuukausi takaperin, olin ihan superinnoissani. Mieletöntä, Saksaan! Minä! Aluksi on myönnettävä, että lähtöpäivän lähestyessä olin lähinnä ahdistunut. Lähtö ei oikeen innostanut ja toivoin suuresti vielä keskiviikkoiltana sairastuvani yön aikana vuoden vatsatautiin (joka toki koettiin jo jäänmurtajassa...). Mitään ei näin jälkeenpäin ajateltuna onneksi tapahtunut ja olin torstaiaamuna valmiina Turun lentokentällä klo 5.40.
Mulla ei ollut mitään hajua matkaseurastani, mutta kiva porukkahan se loppujen lopuksi oli! Tyyppejä Turun kaupungilta, edustuskeittiöstä ja sirkusduo.
Turusta lennettiin hyvällä menestyksellä Köpikseen, mutta jatkolento Hannoveriin ei mennyt niin putkeen - kaksi matkaseurueen jäsentä todellakin unohtivat nousta koneeseen ja jäivät Köpenhaminan kentälle odottelemaan seuraavaa lentoa.
 |
| Herfordin keskustaa ympäröi tällanen joki |
 |
| Mä ja Kristijana avajaisissa. Huomatkaa hieno takki ;) |
Hannoverista mentiin tilausbussilla Herfordiin, jossa mut jätettiin youthHansan majoituspaikalle. Valitsin nukkumapaikan itselleni ja lähdin kiertelemään Herfordia, sillä ensimmäinen ohjelma oli vasta illalla. Herford oli mun mielestä aivan ihana paikka, pieni mutta tosi nätti. Opin aika helposti reitin keskustasta majoituskoululle, eikä karttaa pian enää tarvittu. Illalla meidät toivotettiin tervetulleiksi, jonka jälkeen leikittiin jotain harvinaisen typeriä leikkejä ja saatiin vähän ruokaa. Torstain kruunasi avajaisparaati kaatosateessa. Etenkin Saksassa Hansapäivät on tosi iso juttu, ja porukkaa oli paikalla sateesta huolimatta. Illalla menin mun uusien kamujen kanssa nukkumaan jo ennen kymmentä, koska matkaväsymys oli hurja, haha :D
 |
| "Mä täs hiekkalaatikol" |
Perjantaina ohjelma alkoi melko lailla heti aamiaisen jälkeen. Meillä oli youthHansa-delegaattien "virallinen" tapaaminen, jossa keskusteltiin ohjelman tavoitteista ja tarkoituksesta. Tähän ei oo meillä mitenkään kauheen keskiössä oleva juttu, joten mulla ei ollut mitään sanottavaa. Lähinnä koitin pysytellä hereillä, kun puolalaiset esittelivät videokokousprojektiaan ja venäläiset kertoivat yH-hostellistaan. Ihan hyviä ideoita ja toimisi varmasti paremmin jos Turussakin olisi kunnon youthHansa-ryhmä, jolle en tosin näe minkääntyyppistä tarvetta :D
 |
| Stefanija ja mä biitsil |
 |
| Niin siisti paikka! Laitetaaks Kuristen ranta uusiks? |
Päivä jatkui lounaalla ja hengailulla Aloha Beach Clubilla. Se oli ihan mieletön paikka, Hawaii keskellä Herfordia. Saatiin aina kaikennäköisiä kuponkeja, lounaskupongit, limsakupongit, päivälliskupongit... Eli eläminen ei siis maksanut mitään, aika siistiä jotenkin, haha :D Kun oltiin hengailtu riittävästi, mentiin käymään kaupungilla kiertelemässä eri maiden esittelykojuja ja sitten päivälliselle. Ravintolasta löytyi wi-fi (Saksassa missään ei oo ilmasta nettiä! Eikä lähes missään voi maksaa pankkikortilla, eikä kaupanpäälle mistään löydy pankkiautomaatteja....) ja hetken datailuijen jälkeen oli lähdettävä kohti dance-workshoppia. Tarkoituksena oli harjoitella tanssia sunnuntain päättäjäisiin (tästä lisää myöhemmin :D)
 |
| Roman Lob |
Illalla mentiin muiden youthHansalaisten kanssa kuuntelemaan ulkoilmakonserttia. Esiintyjänä oli Saksan viime vuoden Euroviisuedustaja, Roman Lob. Fiilis konsertissa oli ihan mieletön, Roman lauloi radiohittejä ja omia biisejään ja ilta hämärtyi. Konsertin jälkeen mentiin vielä kahvilaan juttelemaan ja nukkumaanmeno venyi aika myöhään, sillä juttua riitti.
Lauantaiaamun ohjelmat peruttiin, joten lähdin yhden saksalaistytön kanssa shoppailemaan. Törmäsimme myös venäläis-latvialais-ranskalaistyttöporukkaan ja jatkoimme matkaa yhdessä. Shoppailun ja kojuilla pyörimisen jälkeen palasin koululle pakkaamaan laukun ja lähdin takaisin tapahtumatorille Turun kojulle. Muu reissuporukka nimittäin toivoi, että olisin viimeisen yön heidän kanssaan, enkä oikeestaan laittanut vastaan. Olin varsinkin lauantaina aika ahdistunut ja koti-ikäväinen, ja tuntui hyvältä päästä puhumaan suomea. Olin varmaan aika koominen näky istuessani pressikojun nurkassa muumitikkari kädessä, mut siinä hetkessä tuntui ihan mielettömän kotoisalta!
 |
| Valotaidetta iPhonella... Mut siis hieno. Joo. |
 |
| Täs nä meijän safkat! Ei vaan pystynyt syömään loppuun. Toi wokkipannusetti oli parasta! |
Pakattiin sitten kamat kasaan ja lähdettiin kohti Billefeldiä ja hotellia. Laitettiin itsemme valmiiksi Hansapartyja varten. Tilaisuus itsessään oli melko tylsä, mutta meillä oli ihan superhauskaa kun keksittiin uusia tanssiliikkeitä. Saimme seuraa ruotsalaisista sirkuspojista, ja Turun sirkusesiintyjien kanssa he breikkasivat ja näyttivät ihan hulluja akrobatiamooveja :D Loppujen lopuksi meidät heitettiin ulos, sillä järjestäjät sanoivat juhlien päättyneen jo tunti sitten. Me suunnattiin vielä etsimään jotain ruokapaikkaa, sillä juhlatarjoilu ei täyttänyt vatsoja. Päätimme tyytyä kebabiin ja oletimme saavamme perus rullakebut, mutta huhhuh mitä kävikään! Tarjoilija kantoi pöydän täyteen erilaisia annoksia, ja ei vitsi miten hyvää ruoka oli! Nukkumaan päästiin siis vatsat erittäin täynnä!
 |
| Toi hotelli oli ihan mieletön, aamupalalta olis saanut skumppaa ja mansikoita..! |
 |
| Myös toi sänky oli mieletön, etenkin sen asmakohtausen aiheuttaneen koulun lattian jälkeen!! |
 |
| Kalmar pojkar, ihan sekopäitä :D |
Hotelliaamupalan jälkeen pakattiin laukut ja lähdettiin katsomaan Kalmarin sirkuspoikien esitystä. Show oli ihan mahtava! Istuskeltiin torilla ja nautittiin tunnelmasta, kierreltiin aluetta vielä viimeisen kerran ja pikkuhiljaa suunnattiin takaisin hotellille odottamaan kuljetusta lentokentälle. Tässä kohtaa mainittakoon, että onnekseni en "ehtinyt" mukaan tanssiesitykseen, liikkeet oli todella haastavia enkä vaan oppinut niitä :D
 |
| Lentoa ootellessa |
 |
| 20 minuuttia Turkuun <3 |
Kone Köpikseen myöhästyi yli tunnilla, ja oltiin vähän jännittyneitä jatkolennolle ehtimisestä. Kaikki sujui kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, ja Turkuun laskeuduttiin 15 minuuttia etuajassa.
No, mitkä on tuntemukset näin jälkeenpäin?
Oon aika ylpeä. Mulle ei oo helppoa lähteä yksin minnekään edes Suomessa, joten ylitin kyllä itteni. Tuntuu, että nä neljä päivää kasvatti mua taas suuresti, ja avarsi mun ajatusmaailmaani. Opin paljon uutta eri kulttuureista, ihmisistä, olemisesta ja itsestäni. Saksassa oli itseasiassa tosi hauskaa, mutta etenkin illat oli aika vaikeita. Mulla ei oo oikeestaan ikinä ollut koti-ikävää, joten taisin nyt kokea sitä lähes 19 vuoden edestä. Koitin olla tekstailematta ja soittamatta Suomeen, sillä se pahensi aina mun oloa, hahah! Oli kuitenkin ihan mahtavaa kuulla, että voitin Linen Tähti -äänestyksen! Ihan mieletöntä! Mut loppujen lopuksi oon iloinen että lähdin, ja kiitollinen siitä et sain tällaisen tilaisuuden.
Nostan hattua kaikille, jotka jaksoivat lukea mun vuodatuksen. Tuli aika syvällistä.
♥: Iikku
