Piparitalotalkoot

Lauantaiaamu valkeni kauniin oranssin taivaan alla ja vaeltajavartiomme Mansikkaponit oli ottanut projektikseen myyjäisiin valmistautumisen. Yhdeksältä paikalle saapuivat Sanni, Emmi, Kaisa ja Iikku. Päivä alkoi hyvin ja kaikki sujui paremmin kuin Strömsössä. Kuuntelimme musiikkia , muotoilimme talon osia ja vaihdoimme kuulumisia. Hetkisen kuluttua myös Jenni saapui paikalle.

Hyvin menee!!!!

Hetken kuluttua päätimme ryhtyä pelaamaan erilaisia sanapelejä. Autiolle saarelle sai ottaa mukaan kaksi asiaa, ne joko kelpasivat tai sitten eivät. Koko pelin ideana oli, että lopuksi täyty sanoa "ole hyvä". Sanni toimi pelin vetäjänä, Iikku tajusi idean toisella kierroksella ja Jenni sekä Kaisa parinkymmenen minuutin pelailun jälkeen. Emmille idea valkeni vasta pelin loputtua auttamisyrityksistä huolimatta...

Pikku ylläri lavuaarissa... OLE HYVÄ Kaisa <3

Jonkin aikaa askarreltuamme myös Sari liittyi seuraamme, ja pakersimme yhä kaulimis- ja paistorumban parissa. Iikku tosin jätti ruumiilliset työt muille niksautettuaan ranteensa kaulitessa. Kaikki osat alkoivat olla pikkuhiljaa kasassa, ja tosikokit team Huuska päättivät aloittaa sokerin sulattamisen. Hella vaan täysille ja avot - sokeri kuumenee liikaa aiheuttaen massiivisen palohälyksen. Siinä sitten nautittiin palosireenin kuulaasta äänestä, tuuletettiin koloa ja soiteltiin erinäisiin paikkoihin ystävällisille asiakaspalvelijoille. Lopulta saatiin huoltomies siskonmakkarakeiton äärestä laittamaan stoppi myös ulkona kuuluvalle piippaukselle ja päästiin jatkamaan leipomista (=polttamaan pari pellillistä pipareita...)

Nä on kuulemma syöpäpipareita, katsoa saa muttei syödä.

Mestarikondiittorit luovuttivat sulatustehtävät Kaisalle ja Sarille ja pian talot alkoivat valmistua. Onnettomuuksilta ei taaskaan vältytty vaan Iikku bongasikin sokerinsulattajat sormi jääkaapissa palovammoista johtuen. Valmiit talot saivat koristusta pintaan ja vielä Jennin tekemät kuuset pihaa koristamaan. Luotsimme ei innostunut loistoideoistamme, kuten poroista katolla tai ikkunasta kurkkaavista madoista, mutta superhienoja taloista tuli silti! Piparieuforiasta havahduimme karuun todellisuuteen - taloja ei voisi jättää kololle, sillä ne voisivat joutua parempiin suihin. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta esim. sudareita tai nälkäisiä JoPoja... Taiottiin kololta parit laatikot joihin talot mahdutettiin, siivottiin kolo ja lähdettiin varovasti kotiin etteivät talot tuhoutuisi.

Näit lähtee lauantaina sit hyvään hintaan!

Talot on vielä ehjinä, mut katotaan vaan lauantaiaamuna uudestaan terkuin Iikku "auton nykiminen johtuu kytkimestä" joka saapuu paikalle ei niin sulavin vaihteidenvaihtotaidoin...jeah... Oli kivaa, kiitos paikalle saapuneet ponit&luotsi!